Teini-iässä ja nuorena aikuisena toki olen normaalit vappujuhlat juhlinut. Silti yo-lakkini on edelleen ikävystyttävän valkoinen enkä muutenkaan ole koskaan mitään kovin hölmöä saanut aikaan. Ehkä se johtuu siitä, että keskeytin teekkariopinnot ennen ensimmäistä vappua tai sitten siitä, että 32 edellistä vuotta on ollut syytä olla kunnossa vapunpäivänä juhlittavilla anopin syntymäpäivillä. Miten ne sattuukin joka vuosi juuri vapunpäivälle?
Tänä vappuna olen ensimmäistä kertaa oikeasti pohtinut tämän juhlapäivän virallista nimeä ja sen sisältöä. Suomalaisen työn päivä. Siinä on oikeasti jotain hienoa. Minulla on kohtuullisen korkea kansallistunne ja olen aidosti ylpeä itsenäisestä Suomesta ja omasta suomalaisuudestani.
Siksi onkin erityisen hienoa olla töissä täysin suomalaisessa yrityksessä, jonka omistuspohjastakin varmasti yli 99,9% on suomalaista. Kaikki rahat jäävät Suomeen ja käytännössä kaikki työ tehdään Suomessa. Silloin tällöin annamme hintakilpailussa tasoitusta ulkomaalaista halpatyövoimaa käyttäville kilpailjoillemme. Kuitenkin iso osa asiakaskunnastamme - erityisesti ne suomalaiset - arvostavat meidän identiteettiämme ja ostavat palvelunsa mieluummin meiltä.
Me olemme saaneet luvan käyttää avainlippua oman toiminnanohjausjärjestelmämme markkinoinnissa. Viime perjantaina minulla oli etuoikeus kommentoida "Onhan siinä avainlippu?"-nimisen kampanjan yhteydessä sitä, mitä avainlippu ja suomalaisuus merkitsevät meidän työpaikalla. Taas kerran keski-ikäisellä setämiehellä kostuivat silmäkulmat.
No comments:
Post a Comment