Uskallatko pelätä?

Kun pojat olivat pieniä, luimme heille vaimon kanssa vuorovedoin iltasadun joka ikinen ilta. Meillä virnuillaan aina, että minun lempikirjojani olivat "Armi on vauva" ja "Elmerin värit". Ne olivat sellaisia paksusivuisia - ihan vauvoille tarkoitettuja kirjoja, joissa oli yhteensä noin kymmenen lausetta. Oikeasti luin noita silloin, jos minä olin tosi väsynyt tai sitten lapset tosi väsyneitä. Yleensä luettiin jotain, missä oli järkeä.

Lapsille tarkoitetussa laadukkaammassa kirjallisuudessa on monesti aika vahvakin viesti jostakin isommasta kuin se itse tarina. Usein se viesti on suunnattu lapsille, mutta paljon niistä saa aikuinenkin. Jokainen Pixarin elokuvia katsonut tietää, mistä puhun.

Minulle tällainen koko elämän ajalle tarttunut viisaus oli Franklin-nimisestä kilpikonnasta kertovassa kirjassa. Lause on muistaakseni Franklinin saukkoystävän suusta. Tilanteessa sen kilpikonnan kilpi on murtunut ja se vaatii leikkaushoitoa. Leikkaukseen meneminen pelottaa sankaria. Ystävän suusta kuultu rohkaisu  menee suunnilleen näin. "Rohkeutta ei ole se, että ei pelkää vaan se, että uskaltaa, vaikka pelottaa". Käsittämätöntä elämänviisautta iltasatukirjasta! Muistan, että tästä aiheesta on poikien kanssa keskusteltu muutamankin kerran, mutta silti on aika käsittämätöntä, miten kovaa se kolahti isällekin.

Tuosta lauseesta on ajan saatossa muodostunut jonkunlainen elämänfilosofia. Puen sen yleensä arkikielessä niin, että en pelkää asioita. Pohjimmiltaan se tarkoittaa kuitenkin sen saukkoa muistuttavan piirroshahmon viisautta. Pelon kohtaamista rohkeasti. Mitä tähän voisi enää lisätä? Lukekaa ihmiset. Viisaus voi löytyä arvostetun filosofin teoksesta tai sitten lasten piirroshahmolta. Minulla on kokemusta molemmista.