Olin torstaina syömässä yhden entisen pomoni kanssa. Ei oltu oikein nähty pitkään aikaan. Oli kiva vaihtaa kuulumisia ja tuntui muutenkin siltä, että molemminpuoleinen arvostus oli säilynyt, vaikka aikaa oli välissä vierähtänytkin.
Lounasseurana ollut entinen esimies oli yksi niistä noin viidestä, joiden tekemiseen olin aikanaan niin tyytyväinen, että olen ottanut jotain heiltä omaan esimieskeinovarastooni matkaan. Loput ovat sellaisia, että ei niin paljon ole jäänyt lapsenlapsille kertomista. Tässä kohdassa entiset pomot voivat sitten sisimmässään arvuutella, kumpaan ryhmään kuuluvat.
Vaikka ei minun esimiehenäni oleminen mitään kovin herkkua ole sekään voinut olla. Jossain vaiheessa nimittäin neljä perättäistä pomoani joko irtisanottiin tai heille muulla tavalla kerrottiin, että palveluksia ei enää tarvita. Kummallisinta on, että noista mainitsemistani viidestä hyvästä pomosta kaksi koki tämän kohtalon. Ilmeisesti hyville esimiehille ei ole juurikaan tarvetta.
Oma lukunsa on sitten tämä oman bloginkin ansainnut kaveri, jonka esimiehen virkaa koitan hoitaa. Arvatkaa onko paineita?
No joka tapauksessa. Olen kovasti siis yrittänyt oppia esimiehiltäni jotain joka kerran. Jokainen on ollut kovin erilainen ja hoitanut tehtävää eri tavalla. Siksi eri jutut ovat jääneet mieleen eri tyypeiltä.
Eräs harvoista naispomoistani ei koskaan jättänyt positiivista palautetta antamatta, kun sen paikka oli. Se on oikeasti tärkeää. Toinen taas opetti sen, että voi oikeasti kohdella tasapuolisesti kaikkia, vaikka olisi miten heterogeeninen porukka tahansa. Kolmannelta opin, että kaiken kunnian voi oikeasti aina antaa koko tiimille. Vaikka sitten olisi yön yli yksin puurtanut asiat valmiiksi. Neljäs opetti sen, miten tiimi kootaan niin, että se on enemmän kuin osiensa summa. Kaikki hyviksi luokitteleman esimiehet ovat olleet pitkäpinnaisia ja kärsivällisiä. Minä taidan tarvita sellaisen.
Tarinan opetus on, että esikuvilla on todella iso merkitys. En olisi tässä ilman näitä ihmisiä. Heidän esimerkkinsä ja opastuksensa ansiosta saan tehdä näin upeaa työtä.
No comments:
Post a Comment