Putkessa

Minulla oli viime lauantaina etuoikeus olla Riikka ja Jyrki Sukulan vieraana heidän kodissaan Piedmonten alueella lähellä Alban kaupunkia. Tilaisuus oli erityinen. Jollain tavalla sitä tunsi itsensä lähes kuninkaalliseksi, kun tv:stä tuttu julkkiskokki väänsi vieressä pää märkänä ruokaa ja itse sai istua, nojata taaksepäin ja nauttia ensiluokkaisen työn lopputuloksista.

Riikan ja Jyrkin tarina saattaa olla monelle tuttu. He ovat siis yli kymmenen vuotta sitten myyneet kaiken Suomessa ja ostaneet pienen viinitilan Italiasta - alueelta, joka on maan hinnalla mitattuna jopa Champagnen maakuntaa kalliimpi.  He ovat siis siirtäneet koko elämänsä toiseen maahan ja kulttuuriin. Samalla he tulivat vaihtaneeksi ammattinsa johonkin, mistä heillä kummallakaan ei ollut aiempaa kokemusta.

Vaatii hurjasti rohkeutta ja ennen kaikkea intohimoa tehdä jotain tuollaista. Heidän kohdallaan tuo elämänmuutos näyttää onnistuneen. Vaikutti siltä, että paluuta entiseen ei ole vaan elämä jatkuu viininviljelyn parissa. Nostan hattua.

Omassa mielessä ajatuksia herätti se, miten itse (ja aika monet muutkin) tulee ajatelleeksi elämää niin pienesti. Minun elämässäni isointa ajattelua on ollut se, kun ollaan vaimon kanssa pohdittu, pitäisikö muuttaa Helsinkiin tai Tampereelle, kun lapset ovat muuttaneet pois. Piirit on pienet ja elämää tulee  aprikoitua aika pienen putken sisällä.

Toisaalta, kun kaikki asiat ovat hyvin tai suorastaan erinomaisesti, on aika vaikeaa miettiä elämään mitään isoja muutoksia. Ainakin minun on. Luultavasti minun ei tarvitsekaan. Silti minussa herättää valtavasti ihailua ja vähän jopa kateutta tuollaisten ihmisten rohkeus. He eivät elä samalla tavalla putkessa kuin me muut.