Toukokuun loppuu alkaa olla käsillä. Vauhti kiihtyy. Aika loppuu. Sitä on jäljellä enää muutamia hassuja viikkoja. Juhannukseen mennessä pitää olla valmista. Tai no ehkä heinäkuun alku riittää.
Niin minkä pitää olla valmis? No maailman. Kaksi kertaa vuodessa se pitää saada valmiiksi. Jouluksi ja juhannukseksi. Tämä kaksi kertaa vuodessa toistuva naurettavuus ansaitsee kyllä oman blogitekstin.
Varmaan suurin osa lukijoista tunnistaa tämän hölmöilyn omassa ja kanssaihmisten toiminnassa. Mistä tämä vimma tulee? Sen on pakko olla jotenkin geneettistä tai erityisen syvällä kulttuurissa. Mikään muu ei selitä sitä, että me kaikki joukkovoimalla tämän aina toteutamme.
Olen mielessäni pohdiskellut ilmiön syitä. Lähestyvä lomakausi on varmasti yksi niistä. Suurimmalle osalle meistä on helpompaa heittää vapaalle, kun on tunne siitä, että on vähän vähemmän tehtävää lomien jälkeen. Toinen saattaa liittyä kvartaalitalouteen ja siitä syntyvään paineeseen tehdä tuloksia. Kolmas on varmasti se, että tiukan deadlinen lähestyminen oikeasti kiihdyttää asioiden valmistumista. Minulla on siihen liittyvä ihan henkilökohtainen mottokin. Moni asia jäisi tekemättä, jos viime tippaa ei olisi. Neljäntenä syynä voi olla sekin, että monet kokevat, että ansaitakseen loman, on tehtävä töitä kaksin verroin.
Jos me kaikki ihan oikeasti kollektiivisesti pysähtyisimme pohtimaan tätä, niin olisimme luultavasti aika yksimielisiä siitä, että ei tässä paljon järkeä ole. Elokuinen työpäivä on oikeasti ihan yhtä tuottava ja toimiva kuin vaikkapa kesäkuun viidestoista. Nykyisellä toimintamallilla väsytämme itseämme turhaan. Väsy alentaa työtehoa. Väsy ja kollektiivinen paine kiristävät tunnelmaa. Kellään ei enää ole kivaa.
Tietenkin deadlinet täytyy pitää ja kvartaalitulokset tehdä. Uskon silti muutokseen. Ehdotan, että luovumme tästä haitallisesta käytännöstä.
No comments:
Post a Comment