Elatusvelvollisuus päättyi viime yönä puolilta öin. Ei tuntunut erityisemmin miltään juuri sillä hetkellä. Varmaan osin siksi, että nukuin. Sekin saattaa vaikuttaa, että en usko tuon nuorimmaisen keräävän kamojaan vielä ihan hetkeen. Keskimmäinenkin vielä aprikoi tulevaisuuttaan ja viihtyy maksuttoman jääkaapin läheisyydessä ilmeisen hyvin. Kuopuksen ajokoe on tänään iltapäivällä. Lupailin jo vähän museoautojakin käyttöön, jos ajolupa heltiää. Toivotaan parasta. En ole ihan varma tosin, miten se tässä kohtaa määritellään.
Ikäkriisin aihioita tästä kesästä on tavallistakin runsaammin tarjolla. Viimeöisten tapahtumien lisäksi näköpiirissä siintää omat viisikymppiset ja sitten on vielä se poliisin uhkaama ajokortin menetys. Hassua muuten, miten ympärillä olevat samanikäiset näyttävät ja vaikuttavat niin kovin ikääntyneiltä ja itsellä edelleen aamuisin peilistä katsoo se sama suunnilleen 25-vuotias kaveri. Tietysti se italialaisen filmitähden näköinen tyyppi, joka asuu meillä, on oma lukunsa. Ei tunnu vuodet tehoavan häneenkään. Varmaan meidän sisäilmassa on jotain.
Varsinaisen kimmokkeen päivän blogille antoi kuitenkin eilinen lounas Harjunpään Antin kanssa. Antista saa muuten aikaan kaikkia kivoja Harjunpää-aiheisia sanaleikkejä. Antti ei tykkää niistä, niin ei laiteta tähän. Antti sanoi mielestäni äärimmäisen viisasti, että ihmisten pitäisi keskittyä enemmän niihin asioihin, jotka tuovat iloa elämään. Antti on viisas ja tämä oli helmi.
Aika on kuitenkin rajallinen. Että saat iloa elämään, pitää luopua jostain joka ei sitä iloa tuo. Se on erilaista irtipäästämistä kuin noista valtavasti elämäniloa tuovista itsenäistyvistä lapsista luopuminen. Jotenkin ehkä luulisi sen olevan helpompaa. Ei se aina kuitenkaan ole. Lapsista on lopulta pakko ainakin joltain osin luopua. He pitävät siitä yleensä itse huolen.
Muista ei niin paljon iloa tuottavista aiheista täytyy itse proaktiivisesti ymmärtää päästää irti. Ne voivat olla ihan mitä vain. Ajattelin itse käyttää tänään jonkun verran aikaa siihen, että listaan näitä asioita. Asioita, jotka eivät tuo iloa elämääni, mutta kuluttavat aikaani ja energiaani. Sitten teen suunnitelman niistä luopumiseksi.
Blogin laittaminen tauolle huomenna on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Eilisen tekstin jälkeinen palauteryöppy on saanut vielä pohtimaan asiaa. Tämä kirjoitus myös. Kirjoittaminen ja positiivinen palaute tuovat nimittäin iloa elämään. Koska aiheita ei päähän koko ajan ihan solkenaan tule, jatkaminen jää mietintään silti. Perjantaina sitten tiedämme, miten kävi
No comments:
Post a Comment