Jatkan tänne vielä niitä mielenkiintoisia pohdintoja, joita viimeaikaiset keskustelut 17-vuotiaamme kanssa ovat saaneet aikaan. Kuopuksemme on edelleen sitä mieltä, että tämä keski-ikäisten työelämä soveltuu heidän ikäluokkansa tarpeisiin kehnonlaisesti. Aiemmin tuli kirjoitettua jo siitä läsnäolovelvoitteesta ja sen kummallisuudesta. Tänään lisää kummeksunnan aihetta.
Toki minäkin sitä kummeksun. Nimittäin suoriteperusteista työmarkkinakäytäntöä. Se ei oikeasti enää kovin hyvin sovellu edes nykyaikaan puhumattakaan tulevaisuudesta. Se, että työntekijälle maksetaan ajankäytöstä, on varsin todennäköisesti perua teollisuusaikakaudelta. Silloin oli varmasti hyvä idea valvoa, että kaikki viettävät hihnan ääressä sen työehtosopimuksessa määritellyn aikaviipaleen päivästä toiseen.
Ajatellaan vaikka tilannetta, että tilaan itselleni metallitavaraa faxilla kuopiolaisesta lyhyttavaraliikkeestä ja pyydän kohteliaimmin, josko liike voisi jättää tavaran postin kuljetettavaksi tänne Parolaan. Ajattelen, että lyhyttavaraliike hoitaa homman ja postituksen. Minä maksan viulut. Minä en kuitenkaan maksa siitä, että pakettia kuljetetaan vaan siitä, että saan sen perille. Niin luulisin monen muunkin teistä ajattelevan.
Työmarkkina ei toimi tällä tavalla. Opettajalle ei makseta siitä, että lapset oppivat eikä konsultille siitä, että asiakas on tyytyväinen ja liiketoiminta kukoistaa. Heille maksetaan siitä, että he antavat aikansa työnantajan käyttöön.
Totta kai ymmärrän, että tämä on aika universaali käytäntö ja tietyllä tavalla oikeudenmukainenkin. Silti meidän keski-ikäisten on pakko olla valmiina, kun nämä milleniaalit ja heitä seuraavat uudet sukupolvet kyseenalaistavat nämä meidän ikiaikaiset lait. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mihin suuntaan työmarkkinakäytännöt muuttuvat. Ainoa mistä olen varma on, että nykyisenkaltaiset rakenteet eivät kauaa kestä.
Toivottavasti saan vielä joskus kokea sen uuden uljaan työelämän, jonka omien lasteni sukupolvi meille luo. Kiinostaa ja hiukkasen hirvittää samaan aikaan.
No comments:
Post a Comment