Minä olen kuusilapsisen perheen kolmas vesa. Sisarusvalikoimistani löytyy kaikki mahdolliset variaatiot. Isoveli, pikkuveli, isosisko ja kaksi pikkusiskoa. Harva varmaan kokee samantasoista keskimmäisen lapsen asemaa kuin minä olen kokenut. Kaiken lisäksi olin lapsena äärimmäisen syrjään vetäytyvä ja ujokin. Uppoudin omaan - lähinnä kirjojen ja lukemisen maailmaan. Viihdyin hyvin omissa oloissani. Luulen, että tuo lapsimäärä aiheutti sen, että vanhempani olivat aika tyytyväisiä, kun minä en tarvinnut huomioita samalla tavalla kuin keskiverto tenava.
Aiemmin kirjoitin siitä, miten pääsin ujoudestani. Seuraava vaihe oli varmasti seurausta lapsuudesta. Muutuin aika pikavauhtia kohtuullisen huomionhakuiseksi ja samaan aikaan miellyttämishaluiseksi. Kamala ansa näin jälkikäteen. Pitää saada paljon huomiota ja kaiken lisäksi sen pitää olla positiivista. Taistele tämän kanssa sitten.
Ajatteluani kehittämällä ja omaa itseäni kuuntelemalla olen päässyt pikkuhiljaa pois näistä vaivoista. Kun tajuaa, mistä kummalliset tarpeet kumpuavat, on helpompaa olla itselleen lempeä ja antaa muutokselle mahdollisuus.
On itse asiassa hyvinkin palkitsevaa oppia pois sellaisista käyttäytymismalleista, joista ei itsessään pidä. Toki tykkään huomiosta ja keskipisteenä olemisesta edelleenkin. Silti minun on nykyään huomattavan helppoa antaa tilaa toisillekin. En myöskään enää ajattele sitä, onko toimintani muille mieliksi. Työelämässä kaikkien miellyttäminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Siksi sitä on turhaa edes yrittää.
No comments:
Post a Comment