Hyvän sään aikana

Olen kuullut jonkun verran huhuja siitä, että ihmiset lukevat näitä mun juttuja. Ihan hyvä. Vaikka lähtökohtaisesti kirjoitan näitä itselleni ja omaa ajatteluani kehittääkseni niin ei tietenkään haittaa, vaikka joku muukin näitä lukee. Tietysti joku voi ajatella, että omaa ajattelua kehittääkseen niitä juttuja ei tarvitsisi nettiin laitta. Niinkin voi ajatella. Ei siinä mitään. Minä teen silti niin kuin itse haluan.

Tätä kirjoitan vapun jälkeisenä keskiviikkona. Aamulla ajelin anivarhain asiakkaalle Ruoholahteen ja täytyy sanoa, että aamun harmaus, sumuisuus ja tietynlainen synkkyys oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Hämmästyttävän tai ainakin pohdinnan arvoisen tästä seikasta tekee se, että valtaosa meistä ajattelee, että sää on huono.

Sää on muutenkin mielenkiintoinen pohdinnan aihe. Ei niinkään sään itsensä vuoksi vaan ennemminkin siksi, että se on kaikille sama ja toisekseen siitä puhutaan paljon. Varsinkin nyt, kun small talk- kulttuuri rantautuu hitaasti Suomeenkin. Parempaa puheenaihetta ventovieraiden kanssa on yksinkertaisesti vaikeaa keksiä.

Pohdintaa omassa päässäni syntyykin lähinnä siitä, että sää ei sinällään koskaan sisällä arvolatausta hyvästä tai huonosta. Se vain on mitä on. Joko sataa tai paistaa. Kuitenkin – kuten aiemmin mainitsin, suurin osa meistä pitää aamun kaltaista säätä huonona ja poutaista auringonpaistetta hyvänä. Mistä tällainen kollektiivinen yksimielisyys kumpuaa? En usko sen olevan geneettistä vaan opittua. Luultavasti se on aika syvällä meidän kulttuurissa. Suomessa oikeasti lämpöisiä päiviä on aika vähän ja siksi niiden arvostus on ikään kuin ylikorostettua, vaikka samalla tavalla helteessä on omat huonot puolensa kuin vesisateessakin.

Sain aamulla päähäni yrittää rikkoa tätä kulttuuria. Kääntää kaiken päälaelleen ja alkaa erityisesti arvostaa mahdollisimman sateisia ja harmaita päiviä. Kammoksua poutaa ja auringonpaistetta. Kerron toistuvasti itselleni, että vesisade on parasta, mitä aamulta voi odottaa.

Katsotaan, mitä yksi mies voi tehdä kokonaiselle kulttuurille. Mielenkiintoinen ihmiskoe siis. Raportoin aiheesta joskus, jos lyhytjänniteisyyteni kantaa kokeilussa niin pitkälle, että ehdin oikeasti tehdä johtopäätöksiä.