Kesä

Kesä tuli ikäänkuin varkain tänä vuonna. Pitkän talven jälkeen tuntui kestävä iäisyyden ennen kuin lumi sulaa. Sitten kului tyyliin muutama hassu viikko ja kesä on täällä - etuajassa. En ehtinyt haravoimaan kunnolla tai reagoimaan oikein mihinkään muuhunkaan. Pihakalusteet on edelleen varastossa ja grilli odottaa siivoajaansa peitteen alla.

Kirjoitin aiemmin, että kevät on lempivuodenaikani. On tämäkin silti käsittämättömän hienoa, kun luonto on jo puhjennut kukkaan ja on oikeasti lämmintä. Olen huomaavinani, että suomalaiset hymyilevät tavallista herkemmin ja ovat aidosti hyväntuulisia. On syytäkin, kun meillä on lämpimämpää kuin vaikka Italiassa.

Kirjoitin viime viikolla huumorilla, että aion suhtautua jatkossa säähän päinvastoin kuin kulttuuri opettaa. Yritin pari päivää, mutta ei siitä mitään tullut. Poutasään ihannointi on niin syvällä kulttuurissa, että sitä ei tahdonvoimalla muuteta.

Koska blogissani aika usein pohditaan asioita, en tee tänäänkään poikkeusta.

Kesä on monesti se vuodenaika, jota eniten odotetaan. Se liittyy tietenkin suomalaisten kaipaamaan lämpöön ja myös siihen että useimmilla se kaivattu loma ajoittuu tähän kauteen. Kesään ja lomaan liittyy paljon odotuksia ja suunnitelmia.

Itselläni usein elämä pyörii liiaksi menneessä ja ennen kaikkea tulevassa. Kaiken lisäksi aikataulutan kesällä elämääni ihan liikaa, kun olen tiukkoihin aikatauluihin tottunut. Pitää saada paljon aikaan.

Nyt kun se odotettu vuodenaika on käsillä. Olen päättänyt saada itseni nauttimaan tästä. Nauttimaan hetkestä. Sen lämmöstä ja ainutkertaisuudesta. En suostu pelkäämään kesän tai loman loppumista. Teen niin vähän aikatauluja kuin mahdollista. En suorita kesää enkä lomaa. Rentoudun ja yritän ymmärtää, että jouten vietetty aika on monin kerroin arvokkaampaa kuin konemainen suorittaminen. Levännyt mieli on tehokas. Levännyt ihminen on onnellinen.