Vaimoni on ihana

Aloin kirjoittamaan tätä blogia noin puolitoista vuotta sitten nuorimman poikani Pyryn ja hänen ystävänsä Jasperin ehdotuksesta. Kunnia ideasta kuuluu siis heille. Blogin nimi muodostui aikanaan Haikaman Tapion johdattamana. Mitään järkeähän siinä ei varsinaisesti ole. Sopii sikäli hyvin näitä tekstejä koostavaksi nettiosoitteeksi.

Päivittäinen blogin kirjoittaminen uhkaa toisinaan hyytyä siihen, että sopivia aiheita ei ole helppo keksiä. Olenkin toistuvasti – vähän vitsilläkin -  kysellyt vaimoltani sopivia aiheita. Vastaus tulee napakasti kuin apteekin hyllyltä ja ehdotus on aina sanasta sanaan sama. Se on tuo otsikon aihe – vaimoni on ihana. No - sitä saa mitä tilaa, lauloi aikanaan Yölinnun Simo Silmukin.

Syystä tai toisesta olen siis niistä lukuisista – toki osin kieli poskessa – heitetyitä ehdotuksista huolimatta vältellyt aiheesta kirjoittamista. En ole edes ihan varma miksi. Ehkä omista piirteistä tai ajatuksista on helpompaa kirjoittaa kuin sen vierestä aamuisin ylös kömpivän paremman puoliskon. Itse asiassa tämä tuntuu jostain syystä jopa henkilökohtaisemmalta.

Vaimoni on siis ihana. Voidaan jopa sanoa, että monilta osin täydellinen. Hän on käsittämättömän viisas ja kaunis sekä erityisen hyvä äiti meidän pojille. Hän on äärimmäisen uskollinen ja lojaali perheemme miehille. Hän kestää loistavasti minun ja poikien hajut ja sotkemisen. Hymyilee lähes aina ja asettaa liiankin usein toisten edun omansa edelle. Hän palauttaa minut hellästi ja päättäväisesti maan pinnalle kun leijun liikaa tai mokaan itseni.

Koska olemme olleet yhdessä teini-ikäisestä saakka – lähes 32 vuotta, arvot ja asenteetkin ovat muovautuneet samankaltaisiksi. Me olemme yhdessä kasvaneet aikuisiksi ja vanhemmiksi. Sellainen oikeasti yhdistää.

Pakollisessa pohdintaosuudessa jäin miettimään sitä, miksi näinkin helposta ja itsestään selvästä aiheesta on ollut niin vaikeaa kirjoittaa. Miksi oman puolison asioiden avaaminen edes pinnallisesti on niin paljon vaikeampaa kuin omista syvimmistä tunnoistaan kirjoittaminen? En ole löytänyt helppoa tai selvää vastausta. Aihioita olen etsinyt sellaisista sanoista kuin häveliäisyys, pelko ja suojeleminen. Kallistun eniten tuon suojelemisen puolelle. On helppoa avata omia juttuja mutta oikeasti tärkeiden läheisten asioista kirjoittaminen on lievästi tuskallista.