Elämän tarkoitus

Eilinen kirjoitus aiheutti paljon omaa pohdintaa. Kirjoitin seminaarissa kuulemieni ihmisten oivalluksesta löytää elämälleen jokin isompi tarkoitus. Se oli aika pysähdyttävä kokemus. Varsinkin kun Bill Gates sanoi, että paras tapa viettää elämä on elää se.

Itselleni se ison tarkoituksen löytäminen on ollut vaikeaa. En minä täällä kokonaan ilman arvoja tai päämääriä pyöri, mutta sellainen kokonaisvaltainen - kaikki elämänalueet kattava tarkoitus on edelleen vähän hakusessa. Täytän kesällä maagiset 50 vuotta. Jotenkin sitä luulisi, että tällainen semijärkevä ihminen olisi siihen mennessä jotain keksinyt vaan ei.

Aihioita riittää. Yritän olla päivä päivältä parempi aviomies, isä, esimies, alainen, kollega tai vaikka vain ihminen. Pyrin auttamaan ihmisiä löytämään paikkansa työelämässä ja kehittymään urallaan. Jeesaan poikiani niin paljon kuin ehdin ja pohdin heidänkin kanssaan elämän eri mahdollisuuksia sitä mukaa, kun he itse haluavat ottaa minut mukaan keskusteluun. Onneksi nyt kuitenkin aika usein.

Parisuhdettakin parannetaan vaimon kansa jatkuvasti eri keinoin. Silti mikään näistäkään ei tunnu koko elämän kokoiselta tarkoitukselta. Ennemminkin, ne ovat sen osia. Miksi se kokonaisvaltaisen vision muodostaminen on niin vaikeaa?

Tähän kohtaan en tarvitse mitään besserwissereitä kertomaan mitään taikatemppuja yksittäisistä ura- tai siviilielämän liikkeistä, jotka ratkaisevat asian. En usko sen toimivan sillä tavalla. Tarkoituksen pitää tulla sisältä ja sitten muu elämä alkaa seurata sitä.

Olen ajatellut lähestyä asiaa seuraavaksi vähän itselleni uudesta näkökulmasta. Noista aihioista, joista ylhäällä kirjoitin. Olen saanut paljon hyvää mieltä ja positiivista palautetta siitä, kun olen onnistunut auttamaan muita. Mentoroimalla, kuuntelemalla, haastamalla ja ennen kaikkea luottamalla ja antamalla mahdollisuuksia.

Ehkä se on minun tarkoitukseni. Auttaa toisia oppimaan ja kehittymään. Kansankynttilä?