Hetkessä

Kuten aiemmin tuli todettua, niin olen kirjoittanut useammankin blogitekstin matkalla Parolasta Seattleen. Maailman toiselle puolelle matkustaminen on sen verran aikaa vievää, että ehtii ajatella ja kirjoittaa.

Kirjoitin noin tunti sitten blogiaihion jonka ajattelin julkaista joitakin päiviä ennen tätä tekstiä. Tekstin otsikko on kevät. Siinä kerroin aikovani hyödyntää tämän matkan kirjoittamisen ohella hetkessä elämisen etsimiseen. Se on ollut minulle perinteisesti äärimmäisen vaikeaa. Elän joko menneessä tai tulevassa tai vaihtoehtoisesti täytän sen nykyhetken jollain epäoleellisella. Vaikka olen kehittänyt mieltäni ja ajatteluani, niin tähän ansaan tipahdan joka kerran. Tuskastumiseen asti.

Samaisessa Kevät-nimisessä tekstissäni mainitsin, että matkassani on parikin koutsini minulle käteen antamaa oppikirjaa. Tällä kertaa sattuma löysi jättipotin. Tai sitten sattumaa ei ole vaan asioita johdattaa jokin korkeampi tietoisuuden taso.

Käsilaukusta nappaamani kirja oli nimittäin Eckhart Tollen ’Läsnäolon Voima’. Se on opaskirja, jonka avulla voi korottaa tietoisuutensa tasoa, vapautua oman mielensä kahleista sekä oppia elämään hetkessä. Jo ensimmäiset 60 sivua tuosta kirjasta olivat niin avaavia ja palkitsevia, että oli pakko kaivaa tietokone esiin ja kirjoittaa tästä ihanasta tapahtumakulusta.

Olen uskonnolliselta vakaumukseltani lähinnä ateisti tai agnostikko. Lapsuuden uskonnollinen kotikasvatus ei tullut koskaan osaksi minua. Siksi tällainen kohtalonomainen johdatus näiden itseäni koskevien pienten asioiden yhdistymisessä tuntuu erikoiselta. Varsinkin kun en toisaan usko sen olevan sattumaa. Toivottavasti kirjan loppuun lukeminen tuo enemmän vastauksia. Ennen koko opuksen omaksumistakin minun on päivä päivältä helpompi ymmärtää, miksi mielen harjoittamiseen keskittyvät itämaiset uskonnot kasvattavat suosiotaan niin nopeasti tiedostavien ihmisten keskuudessa. Minä olen mukana.