Se alkoi eilen illalla ja vahvistui yön aikana. Aikainen aamulenkki ei auttanut yhtään. Odotin, että illalla laulullaan viihdyttänyt satakieli olisi jatkanut aamulla siitä mihin jäi. Ei jatkanut. Alakulo pääsi yllättämään. Se valtaa mielen ja kehon. Vaatii jäämään sängyn pohjalle ja keskittymään harmauteen.
Miksi se tulee tällaisena päivänä? Kaikki on oikeasti hyvin. Töissä sujuu, vaimo on edelleen ihana ja muutenkin kotona on asiat kunnossa. Autoissakin on jo kesärenkaat ja nuorimmaisen ajokorttilupa saatiin eilen haettua. Kaksi mieltä painanutta asiaa hoidettuna. Töissä on pieniä murheita välillä, mutta niitä nyt on aina.
Kaiken lisäksi tunnin päästä pitäisi lähteä seminaarimatkalle Tanskaan. Pitäisi näyttää innostuneelta ja keskustella ventovieraiden ulkomaalaisten ihmisten kanssa. Pitäisi jaksaa istua lentokoneessa ja hoitaa päivän juoksevat työasiat kyynärpäät kyljissä.
Mitä, jos en halua? Voinko jäädä tähän sohvannurkkaan ja katsoa Netflixiä koko päivän?
Ei taida onnistua. Kotikasvatus ja luterilainen moraali pitävät huolen siitä, että kerään kohta tavarani, vääntäydyn autoon ja alan esittää hyväntuulista. Toivottavasti se tarttuu itseenikin jossain kohdassa.
Taattua Heikkiä, suora ja suoraselkäinen päivitys.
ReplyDeleteJukka S