Kirjoitan vaihteeksi
lentokoneessa matkalla Seattlesta Keflavikin kautta kotiin. Olin kahden vuorokauden
mittaisella - äärimmäisen intensiivisellä
– vierailulla kuulemassa työnantajani teknologiakumppanin näkemyksiä maailman
menosta ja lähitulevaisuudesta.
Menomatkalla oli aikaa
itsetutkiskeluun. Syntyi paljon hyviä aikeita ja päätöksiä. Päättynyt vierailu
muistutti karusti päätöksistä kiinni pitämisen haasteista. Maailma digitalisoituu
sellaisella vauhdilla, että tällaista vähän vahvempaakin hirvittää.
Näkemäni ja kuulemani perusteella
meidän kaikkien lähitulevaisuus on entistäkin hektisempää. Laitteiden käyttö
lisääntyy ja toki myös helpottuu. Vaikka
teknologiafriikit ovat ihastuksissaan ja palvovat tehostumista ja sitä kautta talouden
ja tuottavuuden kasvua, niin itse en ole ihan niin varma.
Jo aiemminkin kaikki
kodin ulkopuolinen on seurannut minua vapaa-ajalle liiallisen koneen ja puhelimen
saaman otteen vuoksi. Jatkossa niitä on entistä helpompi käyttää ja niistä on
enemmän hyötyä. Hei haloo. Voisiko tämä kehitys välillä ottaa askeleen
taaksepäin ja antaa minun hengittää hetken?
Valitettavasti niin ei taida
käydä. Lisäksi työskentely teknologiayrityksen johdossa asettaa yllättävän kovan
itse asetetun paineen sille, että muutoksessa pitäisi pysyä mukana. Yritän
kääntää ajatukset siihen asentoon, että otan jatkossa tehostumisen hyödystä
osan myös itselleni. Olen uusien vempeleiden takia töissä piirun verran tehokkaampi,
että saan enemmän aikaa itselle ja perheelle. Ei tule olemaan helppoa.
No comments:
Post a Comment