Keväinen lauantai-iltapäivä on kääntymässä iltaan. Vaimo on koko päivän ollut ärsyttävän energinen ja vetää minua perässään miestenvaatehtimoihin ostoksille ja kodin siivoushommiin. Omat energiatasot ovat niin alhaalla, että laahustan haluttomana ja voimattomana kolme askelta perässä ja yritän suoriutua reaktiivisesti rouvan osoittamista yksinkertaisista tehtävistä. Viisaan vaimoni mukaan vuodepotilaskin olisi minua energisempi. No - sieltä suunnalta tunnetusti näitä viisauksia riittää. Paras uskoa.
Kevään ruuhkaviikot ovat käsillä. Viime viikkoihin on sisältynyt paljon mielenkiintoisia matkoja, joka tarkoittaa tietenkin autossa ja lentokoneessa istumista. Tekemistä on ollut paljon ja aika on tullut käytettyä tarkoin. Sikäli en valita, että koti- ja työhommat ovat olleet äärimmäisen mielekkäitä ja sopivalla tavalla haastaviakin. Mieleisikään askareita ei nähtävästi kannattaisi määräänsä enempää yrittää.
Olen ehtinyt mielestäni nukkumaan suurinpiirtein tarpeeksi ja aamulenkillekin olen päässyt melkein päivittäin. Silti energiatasot ovat poikkeuksellisen alhaalla. Päädyin pohtimaan, että voiko ihmisellä olla draivia omien tavoitteiden saavuttamiseen niin paljon, että stressitasojen pysyessä kohtuullisella tasolla on sittenkin mahdollista uuvuttaa itsensä pelkällä tekemisen määrällä? Niin se varmasti on. Eikä iän kertyminen varmaankaan helpota asiaa. Nuoren miehen pää keski-ikäisessä vartalossa on haasteellinen yhtälö.
Aiemmin olen kokenut samakaltaista väsyä, kun tekeminen on muuttunut joko yksitoikkoiseksi tai turhan stressaavaksi. Nyt ei ole kyse kummastakaan. Luultavasti asia korjaantuu vapauttamalla lepoaikaa kalenteriin. Aloitan saman tien.
No comments:
Post a Comment