Pitkän tauon jälkeen taas kirjoittamisen parissa. Aika paljon ihmiset ovat kyselleet näiden perään. Tuntuu sinällään imartelevalta. Toki aika pitkän tauon jälkeen onkin huomattavasti enemmän kerrottavaa.
Aloitetaan mahtipontisella otsikolla. Taustaksi sen verran, että oltiin vaimon kanssa pääsiäislomalla Dublinissa ja luin lentomatkojen aikana Stephen Coveyn kirjan, jonka otsikko oli juurikin tuo blogitekstin vastaava. Se oli hyvin avartava kokemus. Kannattaa lukea.
Sain kirjan jonkin aikaa sitten omalta koutsiltani. Siltä suunnalta on tullut paljon hyvää luettavaa. Siksi ihmettelenkin, miksi hän lykkäsi kouraani tuollaisen amerikkalaiselta hömppäkirjalta vaikuttavan niteen. Se olikin kaikkea muuta. Ensimmäisestä sivusta alkaen teksti vei mukanaan. Jotenkin tuo kirja oli oivallinen yhteenveto jo aiemmin oppimastani ja lisäksi paljon lisää mielenkiintoista pohdittavaa.
Isoin lukemisen aikana syntynyt oivallus oli, että todellinen menestys ei olekaan työelämässä. Tärkein menestyminen on aviomiehenä ja isänä - vaimon, perheen ja läheisten kanssa. Tuo havainto teki lukemisesta monessa kohdassa tuskallista. Tajusin, että olen pitänyt asioita itsestäänselvyyksinä ja laiminlyönyt tärkeitä ihmissuhteita työn kustannuksella. Yrittänyt neuvoa läheisiäni tekemään oikeita valintoja sen sijaan, että olisin kuunnellut mitä heillä on sanottavaa. Olen istunut liikaa kännykkä tai läppäri kädessä sen sijaan että olisin viettänyt aikaa oikeasti tärkeiden ihmisten kanssa.
Vaikka oivallus syntyikin, niin muuttuminen on vaikeaa. Rutiinit ja tavat vievät mukanaan. Olen jopa huomannut, että näppäilen kännykkää ilman, että edes itse tiedostan sitä. Pelottavaa.
Yritän parasta aikaa keksiä keinoja rutiineista irti pääsemiseen. Tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin. Irtautua taas kerran digitodellisuudesta ja ottaa vastaan se, mitä oikealla elämällä on tarjottavaa. En onnistu yksin. Toivottavasti saan tarvitsemani avun.
No comments:
Post a Comment