Muistan ajan, jolloin sunnuntai oli kammottava päivä. Tuli nukuttua pitkään ja jo aamulla tiesi, että illalla on unen tulon kanssa vaikeuksia. Työpäivä koittaisi huomenna ja seuraavaan viikonloppuun ontuskaisen pitkä aika.
Onneksi maailmani on muuttunut.
Nykyisin ajattelen, että sunnuntai on viikon paras päivä. Sunnuntaisin olen levännyt ja täynnä energiaa. Herään yleensä viimeistään kuudelta. Päivällä on siis reilusti pituutta. Jotenkin meidän elämä on myöskin ajautunut sellaiseen uomaan, että sunnuntaisin on vähiten aikatauluja. Ei kiire mihinkään.
Huominen työpäiväkään ei nykyisin enää tunnu vastenmieliseltä. Usein sunnuntai on sellainen miellyttävä sekoitus vapaa-aikaa ja työtä. Ajatus karkaa välillä tulevaan työviikkoon, mutta se ei tunnu lainkaan ahdistavalta. Halutessaan voi kuitenkin unohtaa olevansa työelämässä ja keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin ja käsillä olevaan hetkeen.
Miten tällainen muutos on mahdollinen? Omalla kohdallani se vaati työpaikan vaihtamista, mutta yleisesti en usko, että sitä on pakko tehdä. Enimmäkseen muutos lähtee pään sisältä. Pitää tunnistaa, että elämä ei ole vain viikonloppuisin vaan juuri nyt. Meillä ei oikeasti ole mitään muuta kuin tämä hetki. Kokonaisen vapaapäivän elämättä jättäminen on valtavan suuri virhe. Kun tämän tunnistaa ja osaa ottaa hetkestä kaiken irti, on jo pitkällä.
Toinen merkittävä löydös omassa elämässä on se kuuluisa näkökulman vaihtamisen taito. Lähes kaikista maailman asioista löytyy positiivinen puoli. Se vaatii joskus vaivaa, mutta on sen arvoista.
Näitä asioita yhdeistelemällä sain muutettua viikon ikävimmän päivän viikon parhaaksi hetkeksi. Kannatti yrittää.
No comments:
Post a Comment