Eilen kirjoitin sisusta, johon mielestäni kiteytyy paljon siitä positiivisuudesta, mitä meillä suomalaisilla on. Se on jotain sellaista, mitä kannattaa vaalia ja säilyttää. Tänään kirjoitan toisesta suomalaisuuteen liittyvästä asiasta, jota pidetään paljon negatiivisempana. Sanotaan, että suomalaiselle on ikävä tilanne, jos voittaa lotossa sata tonnia ja naapuri saa miljoonan. Mieluummin sitä olisi ilman voittoa, jos naapurikin jäisi ilman.
Itse väitän, että kateus, kuten moni muukin negatiiviseksi koettu tunne tai asia, voi olla oikein suunnattuna myös voimavara. Koska olen ihminen, olen aina silloin tällöin kateellinen jollekin toiselle. Nuorempana kateus usein kohdistui johonkin aineelliseen. Minun kohdallani ehkä eniten siihen, että jollain oli sellainen hieno auto, johon minulla ei ollut varaa. Nykyisin minulla on hienoja autoja ja ymmärrän, että vaikka hankkisin millaisen, niin jollain on aina hienompi. Loputon suo, jolle en enää nykyisin lähde tarpomaan.
Kateuteni kohdistuukin tätä nykyä enemmän toisten ihmisten ominaisuuksiin. Kadehdin ihmisiä, jotka ovat järjestelmällisiä tai pitkäjännitteisiä. Tästä tullaan siihen otsikon voimavara käsitteeseen. Olen aika monella elämän osa-alueella onnistunut kehittämään itseäni kadehtimieni ihmisten avulla. Oppimalla heiltä. Matkimalla heitä. Muuttamalla omaa ajatteluani. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei olisi voinut sanoa minun olevan tyyni. Olin äkipikkainen. Kiihtyvyys nollasta sataan alle sekunti. Eilen sitten kehittymisen huipentumana yksi nuorempi työkaveri vertasi minua Yodaan. Voiko tyynempää olla?
Vaimoni viisautta olen kadehtinut koko yhdessäoloaikamme. En tietenkään koskaan pääse hänen tasolleen, mutta valtavasti olen kehittynyt hänen esimerkkinsä avulla. Aika harvoin joudun enää älykkyyden avulla selviämään hankalista tilanteista, koska lisääntynyt viisaus estää minua joutumasta niihin.
Olkaa ihmiset kateellisia!
No comments:
Post a Comment