Elämä tasapainossa

Joku saattoi some-feedistä huomatakin, että minulla oli etuoikeus olla paikalla seminaarissa, jossa oli puhujina koko joukko kansainvälisesti menestyneitä uraihmisiä. Kirsikkana kakun päällä Carlsberg-konsernin pääjohtaja Cees't Hart ja tietysti Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton.

Seminaarissa puhuttiin paljon johtamisen merkityksestä sekä yritystoiminnan kannalta että yhteiskunnallisesti. Paljon viisaita sanoja ihmisten merkityksestä, unelmien seuraamisesta, sitkeydestä, innovaatiosta ja yritystoiminnan merkityksellisyyden korostumisesta.

Noista puheenvuoroista jäi paljon pohdittavaa. Itse oivalsin ainkain kolme itselleni erityisen tärkeää asiaa.

Ensimmäinen on se, että nuo menestyneet ihmiset olivat menestyneet omina itsenään. Ei erillistä työroolia, eikä muutenkaan mitään feikkiä. Siitä Billistäkin huokui se, että hän oikeasti ajattelee ja tuntee niin kuin puhuu. Ei kukaan voisi muuten olla niin aito ja läsnäoleva.

Toinen - oikeastaan vielä tärkeämpi on se, että näillä ihmisillä on elämä tasapainossa. Kaikki puhuivat perheestään ja korostivat sen merkitystä. Heillä tuntui olevan vahva arvomaailma, jota he noudattivat elämästään. Kun juontaja kysyi jokaiselta erikseen parasta neuvoa, jonka he olivat elämässään saaneet, se oli poikkeuksetta tullut joltain perheenjäseneltä tai lähisukulaiselta. Työkavereiden tai esimiesten neuvot eivät pääseet parrasvaloihin.

Kolmanneksi näiden ihmisten elämällä oli jokin tarkoitus. Se oli aina joku muu kuin menestyä tai tehdä rahaa. Menestys oli jokaiselle tullut ikäänkuin sivutuotteena, kun sitä itselle tärkeää asiaa oli voimallisesti edistetty.

Muistetaan pitää prioriteetit kunnossa ja suunta suunnilleen oikeana. Saadaan paljon hyvää aikaan.