Se on ammatinvalintakysymys

Jotenkin minulla on tätä blogia kirjoittaessa joku kummallinen fiksaatio sananlaskuihin, lentäviin lauseisiin ja hokemiin. Oikeassa elämässä sitä ei mielestäni ole - en ainakaan itse tunnista. Pitänee jonain päivän vähän analysoida, mistä tällainen käytös kumpuaa. Luultavasti lapsuuden traumoista kuinkas muuten. Tänään kaikesta huolimatta muutaman kevyemmän ja ehkä vähän sarkastisenkin tekstin jälkeen taas pohdiskelevampaa proosaa.

Taustaksi sen verran, että minä en valinnut ammattiani vaan se ikäänkuin valitsi minut. Kerroin aiemmin, että ne korkeakouluopinnot konetekniikan osalta keskeytyivät selektiiviseen mutismiin. Opin tuon hienon termin joltain lukijaltani. Lupaan, että en käytä sitä tästä eteenpäin enää. Minusta ei siis koskaan tullut diplomi-insinööriä, mikä on varmaan ihan hyväkin. Ei meillä olisi sille diplomille ollut varmaan mitään paikkaakaan, kun jälkikasvun kuvat ovat seinälle ripustamisessa etusijalla. Seuraava ammatinvalinta oli autoinsinööri. Sekin meni pahasti pieleen varmaankin sen takia, että olin ollut lukion opinto-ohjauksessa ainakin puoliunessa. Minä en nimittäin yhteishakulomakkeita täyttäessäni ymmärtänyt, että päästessäni siihen ensimmäiselle hakusijalle asettamaani opinahjoon en enää voi päästä siihen kakkoseksi rankatulle. Erehtymättömässä viisaudessani olin arponut ykköseksi datanomiopinnot. Sinne oli kuulemma lähes mahdotonta päästä. Kakkossijalle oli päätynyt se unelma-ammatti, josta sitten jäin paitsi. Onneksi pojasta polvi paranee - heh - ja esikoinen opiskelee parhaillaan tuota jaloa ammattia.

Minä en siis valinnut tätä ATK:ta ammatikseni vaan joku muu - olisiko se ollut pimeä puoleni - valitsi sen puolestani. Saattoi siinä tyhmyydelläkin olla osansa. Tässä kohdassa äidinkielenopettajani Sinikka Kurittu käskisi palaamaan aiheeseen. Aiheen vierestä kirjoittaminen ei ole suositeltavaa.

Niin se ihan ultimaattinen tarkoitukseni onkin todistaa tuo otsikon väittämä vääräksi. Mikään ei lopulta ole ammatinvalintakysymys. Työssä viihtyminen ei nimittäin ole ammatista kiinni. Kohtaan joka viikko it-ihmisiä läjäpäin. Välillä jutustellaan taloustyyppien kanssa ja aika paljon pääsen nykyasemassa tapamaan myös suomalaisyritysten ylintä johtoa ihan toimitusjohtajia myöten.

Todistelun tueksi esitän havaintoja, joiden mukaan ihmiset tekevät työtään ja viihtyvät siinä lähinnä yleisen elämänasenteensa pohjalta. Positiiviset ihmiset näkevät työnsä vahvuudet ja vaikutusmahdollisuudet ja negatiivisemmat puhuvat no - ammatinvalintakysymyksistä.  Tämä siis ihan ammatinvalinnasta riippumatta. Meidän alalla ratkaisuarkkitehdin ammattia pidetään vaativana ja ehkä kuluttavanakin. Yksi meidän parhaista tämän ammatin harjoittaista sanoi kesällä, että onhan se kivaa, kun maksetaan hyvää palkkaa siitä että välillä muistaa painaa F5:tä. Legendaarista sanon minä.

Lyhyen pohdinnan jälkeen päätin tiputtaa tuon hokeman pois omasta sanavarastostani. Mikään asia ei ole ammatinvalintakysymys. Asennekysymyksiä kannattaa asetella itselleen joka aamu.