Otsikko on lainattu Arto Paasilinnan kirjasta. Jos oikein muistan, niin kirjan päähenkilö - siltainsinööri Jaatinen - päätyi lopulta asumaan kahden eri vaimon kanssa. Tämä ei nyt kerro kuitenkaan Jaatisesta vaan vaikka nyt sitten tästä entisestä museonhoitajasta, joka tämän blogin päähenkilönä esiintyy.
Kolme ja puoli viikkoa lomalla on pitkästä aikaa antanut mahdollisuuden pohtia elämää ja sen menoa. Onnen hetkien löytyminen oli yksi keskeinen toive, kun heinäkuussa aloitin lomani. Kannattaa varoa mitä toivoo, koska sen voi oikeasti saada. Onnellisia hetkiä on nimittäin löytynyt - enemmän kuin osasin odottaa. Niitä on löytynyt kotisohvalta, kävelylenkiltä, hellan äärestä, venetsialaisen kanavan rannalta, Emajoen varrelta auringonlaskun aikaan tai vaikka italialaisen autostradan liikenteen keskeltä Volkkarin ratista. Sanoisin, että aika monta kaiken kaikkiaan.
Sateisena sunnuntaina olen itsekseni ja vähän ääneenkin miettinyt. mikä näitä hetkiä yhdistää. Miten onnen löytää? Jotain yhteistä näistä kokemuksista on helppo tunnistaa. Onnea on ainakin se, jos pystyy olemaan niin, että ei murehdi menneitä eikä mieti tulevaa - keskittyy vain siihen hetkeen ja niihin asioihin, jotka ovat tässä ja nyt. Kuulostaa tosi yksinkertaiselta. Sitä se ei minulle ainakaan silti ole. Jotenkin olen oppinut elämään menneessä tai tulevassa ja sivuuttamaan nykyhetken. Sikäli arvokasta oppía elämästä tämä kesä ja sen tapahtumat.
Toinen itsestään selvä oivallus on, että jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Tietenkin on mukavaa - joskus jopa täydellistä, jos voi jakaa onnelliset hetket jonkun kanssa. Silti - kukaan toinen ei voi tehdä minua onnelliseksi.
Onnellisuutta ei myöskään voi oikein suunnitella etukäteen. Se tulee silloin, kun vähiten odottaa - ikäänkuin salakavalasti sellaisesta hetkestä, jolta et oikeastaan odota mitään. Siksi kai lomalla ja muutenkin ihmisellä pitäisi olla paljon aikatauluttamatonta aikaa, johon ei sisälly suunnitelmia. Olisiko se sitten aikaa onnelisuudelle. Sellaista aikaa jonka voi varastaa vain itselle ja ehkä jollekin toiselle, joka on valmis ottamaan saman kokemuksen vastaan.
Kuvituskuvaksi onnellisen miehen kuva San Marinosta. Tykkään kuvasta ja sen sisältämästä kiireettömästä onnen hetkestä sen verran, että se päätyi jopa profiilikuvaksi.
No comments:
Post a Comment