Arkipäivän asiakaspalvelua

Tulee niin paljon kilometrejä nykyisin tuohon arkiautoon, että sen vaihto alkaa olla ajankohtainen. Rouvan italialainen ulkonäon perusteella valikoitunut ajopeli on sekin vaihtoiässä. Ei kilometrien takia vaan vaikka siksi, että olisi käytännöllistä, jos auto käynnistyisi pakkasella. Ne kojelaudan vilkkuvalotkin ovat kauniin näköisiä, mutta haittaavat ulos näkemistä. Ei kuulemma muutenkaan saisi ajaa niiden loisteessa. Aika iso kynnys on muuten enää Alfa Romeo-merkkistä ajokkia tähän kotitalouteen hankkia. Sen verran erikoinen seikkailu on tuon yksilön kanssa koettu.

Perhepalaverin lopputuloksena päädyimme siihen, että olisi kätevää, kun molemmat perheen arkiajokit olisivat samanmerkkisiä. Voisi ikäänkuin tottua yhdenlaiseen käyttöliittymään ja vuorotella  työkoneiden kanssa Kummelin tapaan. Aika yhtä mieltä oltiin siitäkin, että kahden auton myyminen ainakin pitäisi olla jotensakin kiinnostava case automyyjän kannalta. Voitaisiin saada vaikka jotain paljousalennusta.

Tuumasta toimeen ja kartoittamaan. Muutamaltakin merkiltä löytyi sopiva kombinaatio: isohko sedan ja pienehkö monikäyttöinen. Valitsimme internetin avustuksella niistä mieleiset kombot ja eikun koeajoille. Yhden merkin jätin jo etukäteisseulassa väliin, koska siellä oli edelleen sama tuttu automyyjä töissä. Se kaveri, jolta yritin viisi vuotta sitten saada vaihtotarjouksen uudehkosta autostani premiummerkkiin. Kahden kuukauden jälkeen luovutin.

Ostosuppiloon päätyneissä myymälöissä yllätti se, että kaikilla merkeillä ei ollut koeajettavissa edes sitä menekkimallia tai että se ainoa yksilö oli annettu koeajoon useammaksi päiväksi. Aika monta hukkareissua tuli tehtyä vain renkaita potkimaan. Varmaan olisi pitänyt varata aika etukäteen. Kaikki myyjäliikkeet ainakin näennäisesti tarjosivat vähintään kaksikanavaista asiakaskokemusta. Lievästi vanhanaikaisina ihmisinä päädyimme kokemaan omaa asiakkuuttamme kivijalkamyymälässä. Opimme ainakin, että myyjäliikkeen aika on arvokasta.

Toinen iso yllätys oli se, että niitä myyjiä ei se kaupan teko kiinnostanut - ei yhtään. Yleensä se alkoi siitä, että sen vastentahtoisen myyjän joutui itse hakemaan ulos sieltä kopistaan. Jos nyt siis sattui sieltä hallista edes ketään löytämään. Kun myyjä lopulta sai itsensä sinne näyttelyalueelle väännettyä, niin se tuskainen perinteinen autonmyyntijargon sieltä suupielistä alkoi valua. Vastenmielistä.

Ja sitten ne unohtivat palata. Myymäläkäynnillä kyllä kyseltiin puhelinnumerot ja sähköpostit. Meillä ei tietenkään ollut koskaan kuin se toinen auto mukana, niin tarjousta ei haluttu tehdä näkemättä. Se näkeminen ja tarjouksen tekeminen ei kiinnostanut ketään. Hämmentävä kokemus. Olet ostamassa kahta autoa ja myyjää ei kiinnosta.

Yhdestä liikkeestä löytyi sitten jotain poikkeuksellista. En tiedä oliko sillä vaikutusta, että kohtaamamme myyjä oli joukon ainoa naispuolinen ammatinharjoittaja. Joka tapauksessa hänen asenteensa oli täysi kymppi. Saattoi olla vielä plussakin perässä. Hän tuli hymyillen ovelle vastaan, esitteli itsensä, toivotti tervetulleeksi, kuunteli ja reagoi. Häntä oikeasti kiinnosti se, millaista hankintaa me olimme tekemässä ja miksi. Tarjoukset olivat asiallisia ja tulivat ajallaan. Hän soitteli ja kyseli hankinnan perään ja oli valmis reagoimaan kaikkiin tarpeisiimme.

Ei varmaan yllätä, että teimme kaupat tuon viimeksimainitun myyjän kanssa. On muuten ainoa näistä automyyjistä, jonka nime tiedän. Ei ne autotkaan huonoja olleet, mutta kyllä kaupan silti ratkaisi tuo myyjä. Ihan pelkällä asiakaspalveluasenteellaan. Toivottavasti muutkin liikkeet reagoivat ja ymmärtävät että myyntiä voi buustata henkilöstöön panostamalla. Vieno toivomus: palkatkaa naisia. Osaavat kuunnella.