Elä kuin viimeistä päivää

Aika usein kuulee sanottavan, että jokainen päivä pitäisi elää niin kuin se olisi viimeinen. Tarkempia tietoja siitä, miten tuota ohjetta pitäisi noudattaa, ei koskaan ole saatavilla. Minä ajattelin tänään yrittää hahmottaa, mitä se omalla kohdalla voisi tarkoittaa. Josko siitä sitten joku lukijakin saisi oman ajatustensa Tonavan virtaamaan ja keksisi jonkun kultajyvän omaan elämäänsä.

Jos oikeasti tietäisi ihan sadan prosentin varmuudella, että päivä on viimeinen, niin suhtautuminen asioihin olisi aika radikaalia. Ei esimerkiksi tarvitsisi miettiä omaa rahankäyttöään lainkaan, kun huomenna sitä ei enää mihinkään tarvitsisi. Töihinkään ei ehkä kannattaisi aamulla lähteä eikä varsinkaan siivota kotona tai järjestellä vaatekaappia. Lempiruokaakaan ei kannattaisi yhden päivän annosta enempää tehdä.

Tuota otsikon ohjetta ei voi siis ihan sanatarkasti noudattaa. Mitä siitä sitten pitäisi ajatella? Muutama sellainen aika perusasia nyt tulee heti mieleen. Ajattelen, että kannattaa kohdella itselle tärkeitä ihmisiä niin kuin se päivä oikeasti olisi viimeinen. Niin, että se ajatus, mikä heillä on minusta päivän päätteeksi, on sellainen mitä haluan heidän minusta ajattelevan.

Olen aiemminkin kirjoittanut positiivisen ajattelun merkityksestä. Viimeistä päivää eläessä sillä on vieläkin isompi painoarvo. Kuka sitä nyt murheellisena viimeistä päiväänsä eläisi. Hymy huulille ja iloisia asioita tekemään. Kaikesta ikävästä pitää löytää positiivinen kulma ja ohjata aivot ajattelemaan asioita valoisasti.

Ajankäyttöä tulisi mietittyä tarkkaan viimeisten hetkien ollessa oikeasti käsillä. Kuin viimeistä päivää eläessä sen harkinnan pitäisi olla oikeastaan yhtä tarkkaa. Vietän aikaa vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat minulle tai omille päämäärilleni tärkeitä. Teen vain sellaisia asioita, joita haluan tai jotka tuottavat minulle tyydytystä. Eikä se tarkoita, että ajankäytön pitää olla itsekästä. Oikeastaan päinvastoin. Kyllähän jollekin toiselle tärkeän asian edistäminen tuo tyydytystä. Ainakin, jos kykenee edes jollain tasolla empatiaan.

Jos se oikea viimeinen päivä olisi käsillä, niin ehkä haluaisin, että maailma muistaa minut jostakin. Minun kohdallani se voi toistaiseksi olla vaikka nämä kirjoitukset.