Aikuisten aika

Seuraava kirjoitus saattaa järkyttää pahimmissa ruuhkavuosissa olevia pikkulasten vanhempia. Se saattaa jopa aiheuttaa toivottomuudentunnetta. En suosittele jatkamaan tämän pidemmälle.

On nimittäin puhuttu tässä viisaan vaimoni kanssa useampanakin päivänä otsikon käsitteestä - aikuisten ajasta. Silloin kun meidän pojat oli vielä pieniä, niin aikuisten aikaa oli ihan jokaisena päivänä. Lapset laitettiin ajoissa nukkumaan. Ihan pienenä kello taisi olla kahdeksan, sitten se liukui yhdeksään ja varmaan jossain vaiheessa ylikin. Aina se kuitenkin oli niin aikaisin, että itse ei oltu vielä ihan kuolemanväsyneitä.

Siitä hetkestä alkoi aikuisten aika. Se on sitä aikaa, jolloin voi ottaa lasillisen viiniä tai viskiä. Jos oikein voimakkaasti siltä tuntuu, niin voi ottaa toisenkin. Voi puhua mitä tahansa ja vaikka pussailla, jos oikein hurjaksi heittäytyy. Silloin on mahdollista laatia aikuiseen makuun sopivaa ruokaa ja syödä sitä ilman keskeytyksiä tai ylimääräistä kommentointia. Illan elokuvankin saattoi valita ihan sellaisen, miltä sattui sillä hetkellä tuntumaan. Hömppää tai vakavaa - kauhua tai jännitystä.

Kukaan ei varoittanut minua teini-iästä. Toki viisaammat olivat valistaneet, että lapsille tulee murrosikä jo senkin takia, että vanhemmat haluavat heistä eroon. Siihen olin varautunut ja aika hyvin uhat ja mahdollisuudet myös sisäistänyt. Kenkien koon kasvaminen, äänen madaltuminen, tyttöystävät, lisääntynyt pyykki ja kasvanut ruokalasku eivät yllättäneet. Mutta kukaan ei kertonut, että aikuisten aika poistuu. Se on ollut melkoisen järkyttävä kokemus.

Meidän pojat ovat nyt 21,20 ja 17. Tuo 21 v asui töiden takia meillä kesän, mutta palasi viime viikolla takaisin avovaimonsa luokse Tampereelle. Nämä kaksi nuorempaa vielä viihtyvät täällä meillä. Voin kertoa, että eivät mene iltayhdeksältä nukkumaan. Minä sen sijaan menen. Aikuisten aikaa siis on, mutta se on aamuvarhaisella. Kuka silloin ottaa lasin viiniä tai katsoo elokuvia? Ei tulisi mieleenkään laittaa sisäfilepihviä pannulle tai nojailla rouvan kanssa sohvan nurkassa.

Miksi kukaan ei maininnut tästä? Kaikki muut teini-iän mukanaan tuomat vanhemmuuden haasteet kerrottiin joka käänteessä. Koulun vanhempainillassa varoiteltiin huumeista ja huonosta seurasta. Aikuisajan siirtyminen kukonlaulun aikaan ei ilmeisesti muille ole ollut ongelma. Minulle on.