Melkein kaikilla ihmisillä on nykyisin kova kiire. Valtavasti tekemistä ja liian vähän aikaa. Sharmaa luettuani olen lisäksi tajunnut, että aika on oikeastaan arvokkainta, mitä ihmisellä on. Sitä ei kannattaisi hukata. Sama lukukokemus on auttanut ymmärtämään, että suurin osa ihmisistä hukkaa aikaansa. Tekee itselleen tai muille merkityksettömiä asioita ja streessaantuu sitten, kun ei saa kaikkea kuitenkaan tehtyä.
Suurin yksittäinen syy siihen, että ihminen ei ole onnellinen on se, että ei nauti hetkestä vaan murehtii menneitä tai miettii tulevaa. Myöskään merkityksettömien asioiden tekeminen tuskin tekee ketään onnelliseksi. En ole oikeastaan koskaan ollut kovin fiiliksissä istuessani sellaisessa palaverissa, joka ei kiinnosta tai jolle minulla ei ole annettavaa. En ole onnellinen katsoessani tyhjänpäiväistä tv-ohjelmaa tai kuluttaessani aikaa satunnaisilla verkkosivuilla surffatessa.
Olen päättänyt saada enemmän aikaan tekemällä vähemmän. Eilen jo kirjoitin siitä, miten käytän aamun parhaat tunnit itseeni. Ulkoiluun, rentotumiseen tai tämän blogin kirjoittamiseen. Olen aika paljon viimeisen vuoden aikana oppinut arvostamaan omaa aikaani. Jatkossa arvostan vielä enemmän. Teen Sharman oppien mukaan päivittäin ja viikoittain priorisointia siitä, mikä on tärkeää ja merkityksellistä - itselleni tai minulle tärkeiden asioiden edistämiseksi. Vietän enemmän aikaa läheisteni kanssa. En ole jatkuvasti tavoitettavissa enkä käytettävissä.
Kaikki tämä tuntuu valtavan innostavalta, koska uskon, että se on mahdollista. Panostamalla ajankäyttönsä niin, että sillä on iso vaikutus tärkeiden asioiden edistämiseen ja vähentämällä aikaa turhista asioista voi oikeasti vapauttaa aikaa itselleen. Omaan hyvinvointiaan parantamalla voi entisestään tehostaa omia tekemisiään ja parantaa sitä kautta ajankäyttöä. Olen päässyt positiiviseen kierteeseen, jota kukaan muu ei voi pysäytttää.
No comments:
Post a Comment