Linnacruising ja toteutunut unelma

Eilen jo kirjoitinkin, että oli tarkoitus mennä kesäautolla Linnacruisingiin. Sää oli mitä parhain eikä pelättyä ukonilmaa sitten kuitenkaan tullut. Saimme nauttia ensin kauniista autoista Ahveniston legendaarisella moottoriradalla ja sitten ajaa yleisöntäyteisen cruisingreitin ilman kattoa ihanassa lämmössä. Reitin varrella oli varmasti tuhansia ihmisiä seuraamassa toinen toistaan erikoisempia harrasteautoja. Autoharrastajien keskuudessa on todettu, että jos jotain autoa on joskus valmistettu kaksi kappaletta, niin toinen on Suomessa. Eilen se taas konkretisoitui.

Tutustuin ensimmäisen kerran tähän cruising-tapahtumaan luultavasti elokuussa 2006, kun muutimme nykyiseen taloomme ja elokuisena launtai-iltana ikkunan alta meni toinen toistaan erikoisempia autoja. Säntäsimme ulos katsomaan ja siitä lähtien on vuosi toisensa perään menty tien varteen katsomaan. Joskus pojat jopa raahasivat nahkasohvan viereiseen puistoon tapahtuman ajaksi.

Vaikka en enää ihan niin tarkasti muista, niin luulisin, että kruisailun katsominen nosti pintaan nuoruuden haaveen. Olen murrosikäisestä asti unelmoinut hienosta ja urheilullisesta autosta. Ihan alussa sen piti olla Camaro. Vähän myöhemmin haave vaihtui Porscheen ja nimenomaan legendaariseen 911-malliin. Ihan hulluimpina hetkinä olen ajatellut ostavani vanhan Ferrarinkin.

Viitisen vuotta sitten pojat alkoivat yksi kerrallaan lopettaa jääkiekkoilua. Silloin heräsi ajatus siitä, että nyt voisi olla oikea hetki. Ajattelin, että voisin käyttää kiekkoiluun aiemmin kuluneet rahat unelmaani. Hankkia sen lapsuuden Camaron. Aloin jutella aiheesta Rannelman Jaken kanssa. Jakella on paljon kokemusta autojen maahantuonnista ja vielä enemään intohimoa koskien toista Chevroletin mallia - Corvettea. Muutamassa hetkessä Jake puhui minut ympäri ja päädyimme etsimään netistä Jaken amerikkalaistuneen kaverin avulla sopivaa - mahdollisimman hyvin säilynyttä - yksilöä.

Sopiva auto löytyi lopulta koko kesän kestäneen hakemisen jälkeen. Se olikin sitten enemmän kuin täydellinen. Valkoinen kaunotar vuodelta 1979. Kaksi omistajaa ja aina sisällä säilytetty. Matkamittarissa uskomattomalta tuntuneet 14 000 mailia. Museokatsastuskin hyväksyttiin ilman, että autolle tehtiin muuta kuin pyyhittiin pölyt. Unelmien auto kertaa kaksi tai kolme.

Pitkä taustoitus varsinaiselle pohdiskeluosuudelle. Mielestäni silti tarpeellinen, että lukija osaa samaistua edes vähän.

Nimittäin - unelma ennen toteutumista ja sen jälkeen on kaksi aivan eri asiaa. Toteutunut unelma arkipäiväistyy pikavauhtia. Se vaatii vaalimista ja arvostamista, että hienous säilyy. Siihen toteutumattomaan unelmaan on välillä pakko palata, että osaa arvostaa sitä toteutuneena. Tietenkin olen joka kerta edelleen hyvällä tuulella, kun hyppään tuon unelma-autoni rattiin, mutta sitä kliimaksia, joka ensiajelulla oli, en tietenkään tavoita enää koskaan. Ihmismieli on kummallinen. Ensin se odottaa ja toivoo jotain asiaa vaikkapa 30 vuotta ja sen saavuttettuaan mieli pyrkii nopeasti nollamaan asiat.

Toinen johtopäätös on, että ihmisellä pitää olla useita unelmia ja mielellään eri elämäalueilta. Jotkut niistä totutuvat toiset eivät. Osa säilyy pitkään - osa menee nopeasti ohi.

Harvoin unelmat kuitenkaan toteutuvat itsekseen. Niiden eteen on tehtävä töitä, otettava riskejä ja uhrattava jotain muuta. Unelmia toteuttaakseen pitää uskaltaa elää.