Kiitos kaikille eilen nauruvinkkejä lähettäneille. Tutustun niihin nyt viikonlopun aikana ja raportoin ensi viikolla toimiko niistä mikään. Saadaan interaktiivisuutta lisää tähän blogikirjoittamiseen.
Turun eiliset puukotukset olivat ikävä uutinen muuten mukavalle päivälle. Omastakin puolesta osanotto uhreille ja läheisille. Elämä jatkuu silti ja tästäkin synkästä tapahtumasta löytyi valoisa puoli. Niin moni täysin ulkopuolinen asetti itsensä vaaraan suojellakseen hyökkäyksen kohteeksi joutuneita ja auttaakseen poliisia saamaan syyllisen kiinni.
Mikä saa toisen ihmisen auttamaan, kun vieressä olevat pakenevat? Onko se ensisijaisesti rohkeutta vai välittämistä ja empatiaa? Luulen, että näillä uskomattomilla ihmisillä on joku erikoinen yhdistelmä näitä kaikkia kolmea. Ikävien tapahtumien keskellä tuollaiset ihmiset nostavat uskoani ihmisten hyvyyteen.
Samoja elementtejä - tietenkin vähemmän dramaattisesti - meistä jokainen kohtaa jatkuvasti. Aikanaan, kun roudasin meidän kahta vanhinta poikaa kaksostenrattailla niin nopeasti pääsi jakamaan ihmiset kahteen ryhmään - niihin jotka auttoivat ovissa hyökkäysvaunujen kanssa liikkuvaa ja niihin joita ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Joku haluaa auttaa tuntematonta ja toinen ei. Mikä tällaisen käytöksen saa aikaan? Tuo lastenvaunuesimerkki on tietenkin vain jäävuoren huippu. Sama teema toistuu meidän jokaisen elämässä koko ajan. Töissä joku auttaa sinua menestymään ja onnistumaan. Joku toinen on siitä kateellinen.
Mistä hyvyys sitten tulee? Uskon itse, että on helpompaa olla toisille avuksi, jos omat asiat ovat kunnossa. Jos on sinut itsensä ja elämänsä kanssa. Empatia on varmasti toinen hyvän ihmisen tärkeä pääoma. Jos osaa asettaa itsensä toisen asemaan, on helpompi auttaa sitä toista - vaikka ihan ventovierastakin - onnistumaan. Kuunteleminen ja katselemin auttavat myös. Jos kulkee laput silmillä ja omissa ajatuksissaan on vaikeaa huomata muiden tarpeita.
Voiko hyvyyttä sitten oppia? Minä ainakin olen oppinut. En tietenkään itse osaa sanoa, mihin sijoitun hyvän ihmisen asteikolla. Varmaan se riipppuu aika paljon tilanteesta. Itselleni paras tapa oppia on ollut se, että ensin kuuntelee ihmisiä ja toiseksi se, että yrittää asettaa itsensä sen toisen asemaan. Se vaatii valppautta ja energiaa. Siksi omien asioiden on oltava aika hyvällä mallilla. Jotekin tämän voisi varmaan kiteyttää siten että kun itsellä on hyvä olla on helppo auttaa toisia. Ihmisenä oleminen on ihanaa.
No comments:
Post a Comment