Tammisaaressa vai Pariisissa

Kolmas päivä täällä Ranskan pääkaupungissa käynnistymässä. Matkan pääkohde eli eiliset treffit on hoidettu ja samalla tarkastettu muutkin keskeiset turistikohteet. Loka- marraskuun taite vaikuttaisi olevan hyvä aika tutustua kaupunkiin, koska jonot ovat lyhyitä ja väkeä joka paikassa kohtuullisesti.

Minun on helppo ymmärtää ihmisiä, jotka tulevat tänne uudestaan ja uudestaan. Kaupunki on käsittämättömän kaunis ja siisti. Historia tulee vastaan jokaisessa kadunkulmassa. Mitä nyt ihmiset ovat minusta vähän tylyjä - jopa epäystävällisiä. Pitäisi kai puhua ranskaa, että saisi parempaa

palvelua.

Lontooseen on tästä vähän yli 300 kilometriä. Silti tämä on tosi erilainen kaupunki. Lontoo on jotenkin kiireisempi ja hektisempi kuin tämä. Täällä tuntuu enemmän lomalta. Hassu havainto on, että Lontoossa merkittävä osa ihmisistä kulkee töihin ja muuallekin pyörällä. Täällä ei pyöräile kuin tursitit.

Kirjoitin aiemmin siitä, että olisi kivaa asua suurkaupungin sykkeessä. Mennä ulos illalla ja kokea saman tien kaikki. No eilen oltiin iltakävelyllä ja etsittiin paikkaa, jossa voisi käydä lasillisella. Ollaanhan sentään melkein metropolin ytimessä. Kaikki ravintolat olivat tyhjiä. joten päätimme etsiä edes viinipullon seuraksi parvekkeelle. Ei löytynyt. Kaikki kadut olivat aivan autioita. Kauppojen oviin oli vedetty ristikot eteen. Liikenteen melu hiljennyt ja ikkunat pimeinä. Olihan kello jo puoli kymmenen.

Vaimoni, joka on erikoistunut legendaarisiin lentäviin lauseisiin sanoikin, että ihan kuin oltaisiin Tammisaaressa. Erona Tammisaaren Kaupunginhotelliin on edelleen tuo näkymä. Tässä iltavalaistuksessa.