Bemari on seissyt aika lailla tyhjän panttina viimeiset viikot. Kerännyt pölyä ja tammenlehtiä sivupihalla. Jokapäiväinen ruuhkassa istuminen on ollut vain etäinen paha uni. Olen huomannut, että tuosta motarilla istumisesta on tullut vähän kuin itsestäänselvyys. Olen hypännyt aamulla autoon ja lähtenyt ajamaan.
Sen jälkeen, kun sain kuulolaitteet viitisen vuotta sitten, olen ajellut tapaamisiin vain, jos siellä on asiakkaita paikalla. Olen varmaan ollut aktiivinen tai jotain, koska etä- tai Hämeenlinna-päiviä on ollut harvemmin kuin kerran kuussa. Käytännössä olen siis ajellut Helsinkiin tai Tampereelle ainakin 200 kertaa vuoden aikana. Väittäisin osaavani kohtuullisen hyvin suunnistaa Helsingissä, vaikka en ole siellä päivääkään koskaan asunut.
Aika paljon siis tunteja autossa. Onneksi ison osan siitä pystyy hyödyntämään asioiden hoitamiseen puhelimessa, rentoutumiseen tai pohdiskeluun. Se ei ole ongelma. Se mistä haluaisin kirjoittaa on meidän suomalaisten syvälle juurtunut kehno liikennekulttuuri.
Liikenteen kuolonuhrien määrä laskee koko ajan, mutta sanoisin, että se johtuu aika paljon autojen ja tieverkon kehityksestä sekä alentuneista nopeusrajoituksista. Varmaan ajaminen on myös muuttunut turvallisemmaksi.
Se mikä ei ole juurikaan kehittynyt, on joustavuus. Antin kanssa Balkanilla ajellessa tultiin siihen lopputulokseen, että Suomessa olisi ihanaa ajaa, jos tänne saataisiin turvallisuuden lisäksi se paikallisten tapa ottaa muut huomioon.
Jugoslaviassa törmättiin suomalaisesta näkökulmasta todella kummallisiin ilmiöihin. Jos joku ohitti tiukassa paikassa, sekä vastaantulija että ohitettava hiljensivät heti rajusti vauhtia. Kukaan ei vilkuttanut valoja tai soittanut torvea, koska tiesi, että voi seuraavaksi olla samassa tilanteessa. Vuoristotiellä rekkaa ohittaessame se rekka oikeasti väisti tien ulkopuolelle ja pysähtyi, että pääsisimme turvallisesti ohi. Kaupungeissa kolmion takana odotellessa hyvin nopeasti joku tuikkasi valoilla merkiksi, että antaa tilaa. Hitaammin liikkuva raskas liikenne pysähtyi bussipysäkille vain päästääkseen takana olevan jonon ohi. Esimerkeistä voisi kirjoittaa lyhyen romaanin. Ne ihmiset siellä oikeasti tajusivat, että siellä liikenteessä ollaan yhdessä. Onnettomuuksia sattuu paljon, mutta niitä aiheuttavat yksittäiset sekopäät, kehno autokanta ja surkeassa kunnossa oleva tieverkko.
Melkein sanoisin, että suomalaiseen ajo-opetukseen pitäisi lisätä neljänneksi vaiheeksi viikko Balkanilla tai vastaavassa paikassa. Siellä ei opeteltaisi taloudellista ajoa vaan teemana olisi vain ja ainoastaan muiden huomioiminen liikenteessä edistäen sekä turvallisuutta että liikenteen sujumista.
No comments:
Post a Comment