Valmis palaamaan töihin?

28 vuotta kestäneen yhtäjaksoisen työrupeaman perusteella en ollut aivan varma, kuinka pitkään pitää olla vapaalla, että töihin haluaisi jo palata. Nyt tiedän, että minun kohdallani se on aika lailla 75 päivää.

Eilen tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että voisin aloittaa vaikka ensi viikolla. Syksyn pimeys ja kylmyys yhdistettynä tylsään iltapäivään taisi tehdä tehtävänsä. Ulos ei tee enää niin paljon mieli ja sisällä ei ole enää juurikaan puhdehommia.

Yksi Pariisin matka on vielä varattuna. Automuseo pitää huolehtia talvisäilytykseen ja vaihtaa talvirenkaat autoihin. Sitten luulen olevani valmis. Olisi itse asiassa aika vertauskuvallinen päätösteksti tälle blogille kirjoittaa Corvettejen siirtämisestä säilöön ja sitä kautta museonhoitajan pestin päättymisestä. 

Minulla on siis koko ajan ollut työpaikka tiedossa. Varmaan aika moni jo tietääkin, että aloitan Digialla 16.11. Uusi kokemus on, että virallinen työpaikka siirtyy Hämeenlinnasta Tampereelle. Luulen silti viettäväni aikaa pääkaupunkiseudulla lähes yhtä paljon kuin aiemminkin. Aika paljon vastassa on myös vanhoja tuttuja. Ihan outoon paikaan en siis mene.  

Kolmen kuukauden sapatti ilman huolta toimeentulosta tai tulevaisuudesta on ollut täydellisen ihanaa. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut kokea tämän kaiken. Olen jopa miettinyt, että monen kohdalla eläkeiän korottaminen entisestäänkin voisi olla ihan ok, jos silloin tällöin olisi mahdollisuus tähän mitä minä olen saanut tehdä. 75 päivää on riittävän pitkä aika unohtaa vanhat työkuviot ja kuitenkin sopivan lyhyt, että ei kokonaan putoa kelkasta. Kun sapattivapaata selkeästi ajetaan pikkuhiljaa alas, niin voisiko sitä korvata jollain sellaisella järjestelyllä, että käyttäisi eläkepäiviään etukäteen? Jos pidät työuran aikan eläkevaroista 9 kk vapaata, niin jäät eläkkeelle vuoden myöhemmin. Miltä kuulostaa?