Empatialla johtaminen

Työelämään paluu odottaa huomisesta kolmen viikon päästä. Siksi on hyvä ottaa välillä työntekoon liittyviäkin aiheita ja palauttaa mieleen sitä, että kohta taas mennään.

Vielä viisi tai kymmenen vuotta sitten olisin ollut sitä mieltä, että empatialla ja johtamisella on vähän tekemistä toistensa kanssa. Ehkä jotain hyvin pientä voisi olla, mutta tuolloin - vähän nykyistäkin junnumpana - halusin pitää tunteet erillään jostain niinkin tärkestä kuin ihmisten johtaminen.

Taisin olla silloin tyhmä tai sitten vain kokematon - mahdollisesti molempia. Onneksi elämä ja ennen kaikkea toiset ihmiset opettavat matkalla. Olen muun muassa tavannut ainakin yhden empatialla johtamisen suurmestarin, joka on auttanut itseänikin saamaan uusia oivalluksia.

Ihan ensiksi - johtamisessa on aina kyse vaikuttamisesta. Yleensä pitää saada joku tekemään jotain. Mielellään mahdollisimman hyvin ja järkevästi. Kaikki ihmiset siis johtavat joka päivä. Ei se ole mikään esimiesasemassa olevien yksinoikeus. Jos äärimmilleen ykisnkertaistetaan, niin siinä tekemisessäkin on kyse vain halusta ja kyvystä tehdä homma. Varsinkin tuota halu-osastoa on helpointa johtaa empatian avulla. Kykyjen kehittäminen vaatii usein muutakin.

Kutsutaan tuota halua vaikka motivaatioksi. Elämä on opettanut minulle, että ihmisten motivaatiotekijöiden ymmärtäminen on vaikeaa. Eri ihmiset motivoituvat kovin eri asioista eri tilanteissa. Toisilla se on raha, toisilla oma kehittyminen. Se voi olla velvollisuudentunto tai halu näyttää. Tapoja on yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Siksi on yleesä turhaa ajatella, että vaikuttamisen kohteena oleva henkilö motivoituisi samasta syystä tai samalla tavalla kuin sinä itse siinä tilanteessa.

Tässä kohtaa otetaan se empatia käyttöön ja nimen omaan tunnetasolla. Hyi olkoon - ajattelee tosi moni johtaja tässä kohdassa. Ei ole pakko lukea loppuun.

Empatian käyttäminen vaatii vaivaa. Pitää tuntea todella hyvin ne ihmiset joihin haluaa vaikuttaa ja joita haluaa johtaa. Pitää ymmärtää mitä he kokevat, kun pyydät heitä tekemään jotain. On lähes pakko jopa joskus kysyä, miltä toisesta tuntuu. Silloin, kun etukäteen pystyy olemaan kohtuullisen varma siitä, miten vaikuttamisen kohteena oleva pyynnöt kokee ja miten siitä motivoituu, voidaan puhua empatialla johtamisesta. Se on ylivoimaisesti tehokkain ja myös inhimillisin johtamisen muoto. Valitettavasti se on myös kaikkein vaikein. On pakko asettua toisen asemaan jatkuvasti ja pohtia asioita hänen näkökulmastaan. Uskokaa pois se on kaiken vaivan arvoista.