Ihmiset käyttävät tällä hetkellä yli kahta miljardia älypuhelinta. Ajatellaan, että jokainen käyttäjä ottaa päivässä keskimäärin 20 kuvaa. Kaikki eivät tietenkään ota yhtään, mutta muutamat ahkerat ottavat 50 tai sata. Tuosta saadaan kertolaskulla, että ihmiskunta ottaa päivässä 40 miljardia ja vuositasolla sellaiset 1,3 biljoonaa kuvaa. Se on aika paljon, jos vertaa siihen, että 300 vuotta sitten eläneet kuvataitelijat ovat jättäneet jälkipolville arvioini mukaan joitakin tuhansia kuvia vuositasolla. Kaiken lisäksi iso osa noista biljoonasta kuvasta menee aika nopeasti jakoon erilaisten some-applikaatioiden avulla. Katselukertoja tulee huima määrä.
Minäkin olen tällaiseksi keski-ikäiseksi mieheksi ihan hyvin kentässä. Seuraan digitalisaation ja ennen kaikkea asiakaskokemuksen trendejä ja kehittymistä ja olen aika some-aktiiivinen. Miksi minä sitten en ole kuten muu ihmiskunta? En yksinkertaisesti opi ottamaan niitä kuvia. Minussa on joku vika. Jos olen jossain ulkomaanmatkalla, niin saan ehkä 2-3 kuvaa päivän aikan otettua. Puoliksi pakolla. Muuten otan ehkä kuvan viikossa. Tämä blogitekstikin syntyy aina todella helposti verrattuna siihen, että keksisin millaisen kuvituskuvan laitan. Minulla on IG-tilikin, mutta en julkaise sinne juuri mitään, kun ei ole mitä laittaisi. Ihailen muiden ottamia visuaalisesti kauniita tai muuten merkityksellisiä otoksia ja ajattelen, että kyllä minäkin jonain päivänä.
Haluaisin osata kuvata. Haluaisin nähdä kuvaamisen arvoiset hetket ja kohteet ja olla valmiina. Olisi kivaa jakaa muillekin kauniita maisemia ja tilannekuvia. Täytynee kiinnittää asiaan huomioita. Opetella, miten puhelin on mahdollisimman nopeasti kuvausvalmiina ja pakottaa itsensä kuvaamaan. Taidan ottaa tavoitteeksi, että otan tämän jäljellä olevan koti-isyyden aikana ainakin 500 kuvaa. Josko se siitä.
Kuvannollista - heh - on se, että olin eilen katsomassa sitä pojan Endurance-kisaa. Arvatkaa, montako kuvaa kännykässäni on sieltä? No pyöreä nolla. Jokaisesta ajetusta kierroksesta löytyy kierrosaika, mutta ei kuvia. Onneksi miniäkokelas oli mukana.
No comments:
Post a Comment