Lähtemisen ammattilainen

Taas menossa. Tällä kertaa kohteena Pariisi ja inhimillinen lähtöaika 9:25. Normaaliaikaan siirtyminen antoi vielä yhden lisätunnin ja varasin etukäteen privaattikyydin De Gaullelta hotellille. Voi olla, että ei ole tänään ihan normaalia matkaväsymystä, kun perille pääsee. Syytä olisikin, koska Pariisiin on luvattu hyvää säätä tänään. Olisi kivaa jaksaa vielä illalla tutustua paikkoihin.

Ajattelin lentoasemalle ajellessa, että alkaa olla vähän liikaakin rutiinia tähän lähtemiseen. Illalla nopeasti tavarat kasaan ja omantunnon lievittämiseksi nuorimmaiselle ruokaa valmiiksi. Aamulla nukkuville lapsille nopeat heipat, terävästi liikkeelle ja ajoissa kentälle.

Miksi nyt tällaisesta pitää kirjoittaa? No koska minulle oleellinen osa matkustamista on ollut se matkakuume, jota olen potenut, kun matka on ollut tulossa. Odottamiseen liittyvä jännitys pitää fiiliksen korkealla arjen pyörityksessä. Töissä ollessa loman odotus on oikea henkireikä, kun päivät venyvät tai muuttuvat ikäviksi.  Tietenkin on hienoa mennä Pariisiin, mutta tajusin vasta oikeastaan eilen konkreettisesti, että matkapäivä on jo tänään. Etukäteismatkakuume, siihen liittyvä fiilistely ja odotus jäivät väliin. Jotain puuttuu. Ehkä se on ihan hyvä, että meen töihin välillä.

Jonkun riippuvuuden olen kai tähänkin silti saanut lyhyessä ajassa kehitettyä, koska olen alkanut suunnitella, että kävisin vielä Islannissa ennen kuin töihin paluu koittaa. Vaimo tuossa juuri toppuutteli, että voisinko edes aloittaa tämän matkan ennen kuin alan suunnittelemaan seuraavaa.

No - Pariisissa on parikin listalla ollutta juttua. Laitetaan niistä sitten joku päivä.

Pitkästä aikaa kuvituskuvaa. Otoksessa tämän kertainen matkaseura.