Puukotatko, jos saat paikan

Vielä kerran sympatiat kaikille eilen YT:n uhreiksi joutuneille. Ajattelin kuitenkin jatkaa blogia tänään siitä mihin sunnuntaina jäin.

It-ihmisenä tiedän, että kaikki, minkä laitan nettiin, pysyy siellä ikuisesti. Vaikka poistaisin tämän blogin nyt, kaikki siihen kirjoittamani on mahdollista löytää jostain muualta.

Otan siis tietoisen riskin, kun laitan omia ajatuksiani ja tunteitani tänne näin avoimesti. Luotan ihmisiin. Siksi minun on aika helppoa tehdä näin. Haluan ajatella, että jos laittaa itsensä alttiiksi, muidenkin on helpompi tehdä niin. TIedän myös, että avoimiin ihmisiin on hitusen helpompi luottaa.

Olen nyt kirjoittanut tätä blogia kohta kaksi viikkoa ja saan yllättävänkin paljon palautetta teksteistäni. Kaikki minuun korviini asti tulleet kommentit ovat olleet positiivisia. Se, mikä on merkillepantavaa on, että palaute tulee kahdesta asiasta: avoimuudesta ja rehellisyydestä itseäni kohtaan. 

Avoimuus ja rehellisyys on vaikeaa. Olisi usein helpompaa uskotella tai kuvitella, että on erilainen kuin on. Uskon kuitenkin, että minun on huomattavati helpompaa kehittyä ihmisenä, kun olen itselleni mahdollisimman rehellinen, Hyvät puolet ja vahvuudet on tietenkin helppo hyväksyä - heikkoudet ja kehittymisalueet teettävät työtä. 

Huomaan, että olen alkanut enemmän edellyttää itselleni tärkeiltä ihmisiltä samaa. Se ei tarkoita sitä, että kaikki pitää kertoa - se tarkoittaa enemminkin sitä, että laittaa itsensä alttiiksi ja luottaa toisiin. 

Kehittyminen tällä alueella vaatii panostamista. Ensinnäkin pitää kuunnella toisia ja ottaa myös kritiikki vastaan. Kritiikkiin pitää aina suhtautua niin, että se on mahdollisuus kehittyä. Itse olen huomannut, että sellainen hyvässä tarkoituksessa annettu palaute, joka sattuu kaikkein eniten, yleensä myös antaa parhaat eväät itsensä kehittämiselle. Toisekseen on pakko käyttää jonkun verran aikaa sen analysointiin, miten toisia ihmisiä on kohdellut ja kohdannut ja mitä se on aiheuttanut. Se edellyttää, että on päivittäin myös jaksettava seurata kanssaihmisten reaktioita ja joskus väsymiseen asti kysyttävä palautetta muilta. Tiedän, että teen sitä usein rasittavuuteen asti. Pahoittelen - tarkoitus on hyvä. 

Puukottamiseen liittyvä sarkastinen otsikko kertoo pelostani. Käyttääkö joku joskus kaikkea tätä minua vastaan? Toivon, että niin ei käy, mutta vaikka käyttäisikin, niin haluan silti ajatella, että siitä seuraa vähemmän pahaa kuin avoimuudesta saa hyötyä. 

Kirjoitan tätä tiistain tekstiä maanantaina matkalla Lontooseen. Kuvituskuvakin on siksi sieltä.