Jotenkin minun kotikasvatuksessani ja lapsuuden arvoissa ympäristöllä tai sen tapaisilla asioilla ei ollut paljon painoarvoa. Roskan sai heittää auton ikkunasta tienpenkalle, jos kukaan ei nähnyt. Jätemäärän kasvamiseen reagoitiin ottamalla isompi roska-astia. Luullakseni muillakin oli ainakin jossain määrin samanlaista. Ihmiset eivät ehkä olleet niin valistuneita.
Olen siis joutunut opettelemaan kaikki ympäristöarvot aikuisiällä itsekseni. Varmaan osin siitä johtuen tämä orastava vihreyteni ailahtelee. Välillä olen lähtökohtiini nähden ihan superia, mutta sitten lässähdän kuukausiksi säätäämään huonojen tapojen parissa.
Olen jossain vaiheessa boikotoinut lentoliikennettä, ollut syömättä naudanlihaa ja jopa viettänyt puoli vuotta kasvissyöjänä pienentääkseni omaa ympäristökuormaani. Mitään näistä en ole jaksanut pitää loppuun asti vaan palaan aina vanhoihin tapoihini. Se on itse asiassa vähän turhauttavaa, mutta olkoon. En aio enää luopua matkustelusta enkä palaa täydelliseen kasvisruokavalioon. Olen vähän turhan mukavuudenhaluinen.
Pari uutta juttua tässä vapaan aikana on kuitenkin saanut tulta. Ensiksi sain pitkään jahkailemani jätteiden lajittelujärjestelmän rakennettua ja toimimaan. Meillä on nykyisin kotona keräyspiste ainakin paperille, pantillisille pulloille ja tölkeille, lasille, pienmetallille, muoville, pakkauskartongille, akuille ja paristoille, sähkö- ja elektroniikkaromulle sekä ongelmajätteille. Viimeisenä ponnistuksena on vielä värvätä lähiympäristöstä neljä muuta taloutta yhteisen biojäteastian vuokraajiksi. Sekajätteen määrä on hämmästyttävän pieni. Taloutemme saa aikaan viikkotasolla alle 10 litraa sekajätettä kaatopaikalle vietäväksi.
Toinen - vähän vielä pohdinta-asteella oleva muutos on, että aion jatkossa matkustaa Tampereen suuntaan työmatkat junalla. VR on järjestänyt kätevät paikallisjunavuorot niin, että pääsen Parolan asemalta aamulla liikenteeseen niin, että en tarvitse autoa lainkaan. Uusi työpaikka on lisäksi niin lähellä asemaa, että sekin matka taittuu kätevästi kävellen. Saan yhdistettyä hyötyliikunnan sekä mahdollisuuden käyttää työmatka-ajan työntekoon tai vaikka sitten blogin kirjoittamiseen. Melkein odotan sitä jo.
No comments:
Post a Comment