Eilen pidetiiin siis mun viralliset läksiäiset. Oltiin ensin pääkonttorin saunalla, sitten syömässä Virgin Oilissa ja lopuksi Kallesssa jatkoilla. Juhlat alkoivat kello 14 ja olin siihen asti, kun joku muukin (lue Matti) jaksoi. Päädyin hotellille vähän ennen kahta.
Virgin Oilissa vähän palvelu tökki. Toki siihen vaikutti se, että syömään tuli 10 ihmistä enemmän kuin olin ilmoittanut. Lisäpöydät järjestettiin tosi tyylikkäästi. Ruokailu ja sen järjestäminen ei sitten mennytkään ihan putkeen. Onneksi meillä kaikilla oli koko ajan loistavaa seuraa.
Kallessakin oli meno kohdillaan. Väkeä ehkä vähän liiankin kanssa. Kallen hyvä puoli on kuitenkin se, että sielä löytyy tarvittaessa hiljaisempikin nurkka ja musiikkia löytyy jokaiseen makuun.
Lyhyesti sanottuna: Loistavat bileet - ihania ihmisiä. Kaikkiaan minua juhlistamassa oli n. 70-80 henkilöä, joista 35 lähti vielä iltaankin. Sain myös aivan ihania lahjoja. En unohda eilisiltaa koskaan.
Lähtöhalausten (ja joidenkin pidättyvämpien kohdalla kättelyiden) aikana iski ihan käsittämättömän haikea fiilis. Koko ilta oli hauskuudestaan huolimatta minulle se lopullisen luopumisen paikka. Enää en ole CGI:llä, vaikka työsuhde vielä muutaman viikon jatkuukin. Takataskussa on onneksi se, että toimitusjohtaja kävi saunalla lupaamassa, että saan palata koska tahansa.
Onneksi minun pitää luopua vain työstä eikä kaikista näistä ihmisistä. Joku tuolla facen puolella kyselikin, että pidänkö itse yhteyttä pois lähteneisiin ja voin luvata, että pidän. Tästä työsuhteesta jäi minulle iso joukko kavereita ja myös muutama tosiystävä. Minä soitan ja tesktaaan. Lähetän whatsappia ja pyydän lounaalle. Toivottavasti tekin.
Luopuminen on vaikeaa, mutta pakollista. Elämä ja maailma menevät eteenpäin. Jos ei uskalla luopua mistään, ei tule mitään tilalle. Silti nyt pelottaa. Tiedän liiankin hyvin mistä olen luopunut enkä vielä lainkaan sitä, mitä tulee tilalle. Silti joskus on pakko vaan heittäytyä ja uskoa siihen, että asiat menevät hyvin. Moni ihminen on sanonut minulle, että haluaisi oppia minulta kykyni heittäytyä uusiin asioihin. Tänään vaan itsekseni ihmettelen, että mihin se kyky kahdessa päivässä katosi.
Epävarmuus uuden edessä ei nähdäkseni ole virhe. Ymmärtääkseni se on vain merkki siitä, että on tapahtumassa merkittäviä asioita, joissa ei ole yhtä ainoaa oikeaa lopputulemaa. Merkki siitä, että arvottaa yhtä paljon sitä, mistä luopuu, kuin huomista johon on matkalla. Onnea siitä! ;)
ReplyDelete