Ruuanlaitto

Olen aina ollut intohimoinen ruuanlaittaja. Tykkään kokeilla uusia juttuja ja mielestäni osaan hyvin yhdistellä erilaisia makuja ja yllättäviäkin raaka-aineita ja saan niistä toimiva kokonaisuuksia. Tyyppillisesti haen netistä toisten tekemiä kokeiluja eri raaka-aineilla ja yhdistelen niitä ja laitan sekaan oman mielikuvituksen mukanaan tuomia ideoita. Joskus menee pieleen, mutta paljon on tullut myös onnistumisia. Koska teen käytännössä kaikki ruuat ilman reseptiä enkä kirjaa tekosiani mihinkään ylös, niin iso osa ruuista jää kertaluontoiksi eikä niitä ainakaan sellaisenaan saa toistettua. Erityisen paljon innovaatiota käytin ollessani kasvissyöjä reilun puolen vuoden ajan viime syksynä ja talvena. Onpa ruokaan liittyvä intohimo joskus jopa herättänyt ajatuksia siitä, että voisin jonain päivänä perustaa oman ravintolan.

Edellä kirjoitettu huomioiden voisi luulla, että koti-isänä mielikuvitus lentää ja perhelle olisi joka päivä tarjolla jotain uutta ja ihmeellistä. Jostain syystä niin ei ole. Lähes kaikki viiden viikon aikana loihtimani annokset ovat olleet arkisia, tylsiä ja tavanomaisia. Suurimmaksi osaksi sellaista, mitä olen ennenkin tehnyt.

Tänään, kun pohdin päivän blogi-aihetta, niin päädyin kirjoittamaan ruuasta.  Oivalsin samalla, että onnistunut ruokainnovaatio vaatii taustalleen intohimoa ja asennetta. Se on vähän kuin töissäkin - tylsänä päivän syntyy tylsiä juttuja tai vaihtoehtoisesti ei yhtään mitään. Luovuus vaatii intohimoa eikä tylsyys ruoki sitä. 

Tätä kirjoittaessa on ollut helppo päättää, että tähän asiaan on saatava muutos. Vaikka aion edelleen nauttia tylsyydestä,  niin etsin ja löydän keinon innostua ruuasta. Raportoin 2-3 viikon kuluttua, miten kävi. Kuva on tällä kertaa kanttarellien kuivaamisesta, joka oikeastaan kertoo kaiken oleellisen viiden viikon saavutuksista.