Juhlapäivä

Menen tänään viimeisen kerran vähään aikaan CGI:n pääkonttorille. Vuorossa pääkaupungin läksiäiset. Mukaan on ilmoittautunut noin 75 henkilöä, joista vajaa 30 on luvannut lähteä juhlia jatkamaan vielä illallakin. Minulle tämä on niin merkittävä tapahtuma, että siivouspäiväkin siirrettiin keskiviikolle.

En pidä läksiäisistä. Jotenkin silti tuntui siltä, että näin pitkän uran jälkeen sellaiset on syytä pitää. Tämä siksikin, että olin ilman kulkuavaimia, henkilökorttia ja läppäriä toimiston ulkopuolella alle 5 min siitä, kun olimme irtisanoutumiskeskustelun esimieheni kanssa päättäneet. Etukäteen lähdostäni tiesi vain kolme CGI:läistä. En siis oikein saanut tilaisuutta puhua ihmisten kanssa kasvotusten.

Koska en tosiaan pidä läksiäisistä, niin juhlien teema on muistella yhteisiä onnistumisia ja ilon hetkiä matkan varrelta.  Olen itse varautunut muistelemaan pitkällä kaavalla. Varasin Helsingin keskustasta hotellihuoneen ja tavoitteena on olla siihen asti mukana, kun joku muukin jakssa. Tiedän, että innokkaimmat juhlijat ovat ottaneet huomiseksi lomapäivän.

Olen aika tunteellinen ihminen ja tiedän jo etukäteen, että tänään on kyyneleet silmissä useammin kuin kerran. On ollut tosi hieno matka ja olen saanut todella paljon kavereita ja jopa uusia ystäviä. Tiedän näiden ystävyyksien jatkuvan, vaikka hyppään kilpailijan leiriin marraskuussa.

Päivän pohdinta liittyy sitten kääntöpuoleen. Yllättävän iso joukko läheisistäkin työkavereista ikäänkuin unohti minut samalla hetkellä, kun kuulivat irtisanoutumisestani. Päivittäiset tai viikottaiset kontaktit päättyivät kuin seinään. Se on varmaan normaalia tässä tilanteessa suurimmaksi osaksi. Arjen kiireet painavat eikä minusta ole enää hyötyä päivittäisten tehtävien edistämisessaä. Silti tässä joukossa on paljon ihmisiä, joihin olisi luullut jonkunlaisen siteen säilyvän. Minulle erikoisinta on, että nämä ihmiset eivät typpillisesti reagoineet tämän päivän juhlakutsuunkaan mitenkään.

Minä en haluaisi, että työpaikan tärkeät ihmissuhteet ovat näin pinnallisia. Oikeanlainen yhteistyö perustuu aina keskinäiseen luottamukseen eikä sitä voi rakentaa pinnallisesti. Olen kova verkostoitumaan ja teen paljon työtä eri ihmisten kanssa. En osaa vielä sanoa vaikuttavatko nämä havainnot jatkossa siihen, miten näiden ihmisten kanssa työssäni toimin. Ajattelemisen aihetta on taas paljon.