Nerous on tavallista suurempaa kärsivällisyyttä

Tapasin viitisen vuotta sitten eräässä johtamiskoulutuksessa Ben Nothnagel-nimisen eteläafrikkalaisen. Hän oli koulutuksestaan lakimies, mutta oli tehnyt urallaan ison loikan ja koulutti silloin ihmisiä ihmisten käyttäytymisestä. Ben ja se koulutus tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Ben siksi, että hän oppi puolessa tunnissa kaikkien 20 osallistujan vieraskieliset nimet ilman mitään nimilappuja. Koulutus ja Ben yhdessä siksi, että opin siellä itsestäni jotain, josta on ollut isosti apua, kun kompuroin matkallani paremmaksi ihmiseksi.

Kurssilla tehtiin Myers-Briggs nimellä tunnettu persoonallisuusanalyysi kaikille osallistujille. Kun testin lopputulos oli valmis ja selvisi, että kuudestatoista mahdollisuudesta minulla ja hänellä on sama tyyppi, hän sanoi minulle sanat, jotka kulkevat matkassani loppuelämäni: "Kyllästyt omiin ideoihisi ennen kuin ehdit selittää ne jollekin toisellee". Se kolahti. Olin aiemmin ajattelut, että olen nopeatempoinen. Silloin tajusin, että olen myös kärsimätön ja lyhytjännitteinen. Varmaan nuo kolme ovat kaikki saman asian eri puolia riippuen tarkastelukulmasta. Nopeatempoisuus näyttäytyy enemmän asioita pohdisekelevalle ihmiselle kärsimättömyytenä.

Tietenkin siinä koulutuksessa oppi paljon muutakin. Kuten miten tulla toimeen ja käyttäytyä erityyppisten persoonallisuuksien kanssa. Hyödynnän tuon koulutuksen oppeja edelleen päivittäin. Varokaa vaan - teen Myers-Brigssin ihmisestä kuin ihmisestä viiden minuutin tuntemisen perusteella.

Havahduin viime yönä siihen, että tämä blogin kirjoittaminen on minulle myös erinomainen kärsivällisyysharjoitus. Nopeatempoisena ihmisenä koen toistuvasti että pitäisi olla loistavia ideoita aiheista koko ajan ja olen tietenkin jo kyllästynyt tässä matkan aikana aivan liian moneen ideaan ja haudannut ne tuonne blogiin uumeniin - luultavasti ikuisiksi ajoiksi.

Kirjoittaminen pakottaa minut tunniksi tai kahdeksi keskittymään siihen, miten laitan sen ideanpoikasen tekstiksi ja muotoilen sen niin, että se kiinnostaa muitakin. Erittäin hyödyllinen prosessi kaiken kaikkiaan - varsinkin kun muotoilun joutuu tekemään ilman, että tietää kuka tai miksi tätä lukee. Tietenkin aikatauluttomuus ja kiireettömyys helpottavat kirjoittamista, mutta ne myös pikkuhiljaa koulivat minua. Lyhytjännitteisyys jää ajoittain taka-alalle ja uskallan kuunnella itseäni vähän pidempään. En vaadi itseltäni nopeaa onnistumista ja olen valmis uhraaamaan ison osan päivästä, että saan tekstin valmiiksi.  Otsikon nerouteen on pitkä matka, mutta aina kannattaa yrittää.