Siivosin tänään taas koko talon. Tosin tässä taloudessa, jossa on vain käytännössä aikuisia eikä lainkaan kotieläimiä, siivoaminen on aika iisiä. Ajattelin juuri tänään, että meillä on nykyisin siistimpää silloin, kun aloitan siivoamisen kuin silloin, kun lapset olivat pieniä ja oli juuri siivottu. Huomasin esim. että viime viikkoisia imuroinnin jälkiä oli edelleen matoissa näkösällä. Torstaisin tehtävä viikkosiivous on meillä vuosikymmeniä kestänyt käytäntö eikä sitä helposti muuteta. Päivää voi joskus siirtää keskiviikkoon. Huomisesta blogikirjoituksesta selviää tämän viikkoisen siirron syy.
Siivoaminen johti väistämättä omat ajatuksen miehen suhtaumiseen tähän rakennukseen, kotiin, siellä oleviin esineisiin ja fiilikseen.
Minulle seinät eivät ole koskaan olleet tärkeitä. En ole koskaan rakentanut taloa enkä aio sitä koskaan tehdä. En aio myöskään koskaan tehdä mitään maalausta tai tapetointia vaativampaa remonttihommaa. Olen siis asunut vain toisten rakentamissa ja remointoimissa taloissa. Varmaan siksi niistä luopuminen ja pois muuttaminen ei ole koskaan ollut minulle vaikeaa. Ihmiset ja esineet tekevät minulle kodin - ei seinät.
En ole koskaan elämässäni myöskään oikein ymmärtänyt sisutustekstiilien merkitystä ihan kokonaan. Olen aina ajattelut, että joutuessani joskus asumaan yksin, asunnossa ei ainakaan olisi ensimmäistäkään sohvatyynyä. Jos verhoja olisi, niiden tarkoitus olisi pimentää huoneet tarvittaessa ja mattoja käytettäisiin vain akustisiin tarkoituksiin. En myöskään ole ajattelut, että pitäisin kovin tarkkaa huolta siitä, että aina olisi tip top siistiä.
Nyt olen ollut kotona sen viisi ja puoli viikkoa ja joko testosteronitaso on romahtanut tai sitten estrogeenit jotenkin koholla. Olen nimittäin huomannut todella huolestuttavia piirteitä. Kuljen perheenjäsenten perässä ja nalkutan levälleen jätetyistä astioista. Jos niitä ei heti siivota, niin laitan ne itse heti kovan kolinan kanssa pois. Siivoan poikkeuksetta omat jälkeni. Pyyhin pöytiä, järjestelen tavaroita paikalleen ja lakaisen lattioita vähän turhankin ahkerasti. Kaiken huippuna yllätin tänään itseni laittamassa sohvatyynyjä paremmin ojennukseen. Mitä minulle tapahtuu? Voiko tästä parantua?
No comments:
Post a Comment