Aamuja!

Koska meillä on perheessä yksi aliupseerioppilas ja yksi aika tuore reservin kersantti, niin tuo otsikon mukainen fraasi on meillä aika usein käytetty. Sitä voidaan ilmeisesti käyttää lähes tilanteessa kuin tilanteessa - tarkoitukseen kuin tarkoitukseen. Erityisen käyttökelpoinen se on silloin, jos sanaharkan tai nokittelun päätteeksi ei keksi enää muuta sanottavaa.

Blogin varsinaisena aiheena on tänään kuitenkin aamut muussa merkityksessä. Minä olen Aamuihminen. Kaikki minut paremmin tuntevat tietävät, että olen joka päivä hereillä ja liikkeellä käytännössä ennen kuutta. Saan aamuisin enemmän aikaan, olen luovempi, energisempi ja lisäksi paremmalla tuulella. Töissä ollessani pyrin siihen, että teen kaikkein haastavimmat ja eniten keskittymistä vaativat tehtävät ennen puolta kahdeksaa - ennen kuin muut aloittavat työpäivän. Vastaavasti väsyn illasta aikaisemmin enkä tyypillisesti jaksa enää tehdä mitään iltakahdeksan jälkeen.

Tähän aamuasiaan ja aamuihmisyyteen liittyy kaksi toisistaan erillistä havaintoa tai pohdintaa.

Ensimmäinen ei liity tähän koti-isyyteen mitenkään vaan on jo vanhempaa perua. Suomessa arvostetaan juhlapuheissa ja sananlaskuissa aamuvirkkuja. Varmaan ihan yleinenkin mielipide on vahvasti edelleen sitä mieltä, että aikaisin heräävä ihminen on jotekin ahkerampi tai jopa parempi kuin muut. Luulen sen olevan agraarikulttuuriin liittyvää ja se juontaa varmastikin juonensa siitä, että on ollut hyödyllistä käyttää päivänvalo työntekoon.

Työelämässä aamuvirkkuja silti kummeksutaan. Ainakin näissä valkokaulushommissa, joita minä teen. Edellisessä työpaikassa minulla oli kollegoita, joilla oli tapana jatkaa työskentelyä, kun muu perhe oli mennyt nukkumaan. He voivat aivan huoletta tehdä niin ja lähettää esim sähköpostia vaikkapa klo 00:30. Siitä saa ahkeran ihmisen leiman. Itse olen kiireisimpinä aikoina aloittanut päivän 4:45. Ei silloin voi lähettää sähköpostia. Sähköpostin lähettämistä klo 4:45 pidetään yleisesti hulluna, sopimattomana ja jopa ammattitaidottomana. Et osaa hoitaa hommiasi, jos et tee sitä ihmisten aikana. Minä en ole keksinyt miksi asia on näin. Osaako joku lukjoista auttaa? Voiko tätä jotenkin muuttaa?

Toinen pohdiskelu liittyy tähän koti-isyyteen ja siihen miten täydellistä on, kun voi käyttää nämä vuorokauden parhaimmat hetket täysin itseensä. Herään nytkin joka aamu kuuden aikoihin. Tänään lähdin heti aamukahvin jälkeen pitkälle kävelylenkille ja nautin siitä, miten luonto herää ja miten uinuva Parola pikkuhiljaa ottaa kierroksia. Muut unisilmäiset ajavat huurteisilla autoillaan kohti päiväkoteja ja työpaikkoja. Heillä on kiire. Minä nautin ajasta ja kiireettömyydestä. Jopa maisema saa uuden merkityksen, kun sitä on aikaa pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan. Puhumattakaan kotiin paluusta. Perhe on lähtenyt töihin ja kouluun. Minä menen aamusaunaan ja jatkan nauttimista ja tuijotan tyhjin silmin saunan ikkunoista avautuvaa ruskaa ja syysmaisemaa. Voiko parempaa olla? Uuden työnantajani kannalta on valitettavaa, että aion jatkossakin ottaa osan tästä aamun ihanuudesta itselleni.