Tärkeät ihmiset ovat kiireisiä. Kiireisiä työntekijöitä arvostetaan.
Tehokkuus on menestyksen avaintekijä. Tehokkuuden edellytys on, että tehdään paljon erilaisia aktiviteetteja. Aktiviteetit aiheuttavat kiirettä. Noidankehä on loputon. Siitä on lähes mahdotonta päästä pois siksikin, että se kaikki tuntuu niin tarpeelliselta ja oikealta.
Dannyn Kuusamo-kappaleessa on aivan loistava kohta tähän liittyen:
"Kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee.
Näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja,
jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa.
Kaikilla on kiire ei minnekkään."
Todellisuudessa liiallinen kiire aiheuttaa työtehon alenemista, keskittymiskyvyn hukkumista ja pahaa mieltä. Siitä kärsivät jokaisen kohdalla niin perhe kuin ystävät, mutta ennen kaikkea kiireiset ihmiset kärsivät itse. Minä tiedän sen, koska minulla on ollut kiire ainakin viimeiset 20 vuotta. Töissä on aina ollut kiire ja se on tuntunut niin oikealta, että olen tiedostamattani rakentanut saman kiireen myös kotioloihin. Nyt ymmärrän, miten paljon pahaa minä ja kiire olemme yhdessä saaneet aikaan.
Kiireettömillä ihmisillä on mahdollisuus olla hyvällä tuulella. Heillä on aikaa toisille ihmisille. He voivat hymyillä vaivautumatta eikä heidän tarvitse jatkuvasti olla keksimässä erilaisia tarinoita siitä, miksi kaikki on niin tarpeellista. Minä arvostan juuri tänään enemmän kiireettömiä. Heillä on mahdollisuus elää.
Mitä kiireelle voi tehdä? Asenne on tärkeää. Esimiesvalmentaja Arto Kuuluvainen kertoi kurssilla, että hänellä ei ole koskaan kiire. On vain paljon tekemistä. Se on varmasti helppo ensimmäinen askel. Muutakin on silti tehtävä. Ei-sanaa on pakko käyttää. Omaa aikaa pitää arvostaa enemmän. Muihin ihmisiin pitää luottaa.
Aikatauluton vapaa-aika kannattaa hyväksyä. Se ei ole ajanhukkaa vaan oikeasti tärkeää. Kirjoitin aiemmassa tekstissäni, että olen katsonut vierestä, kun aika kuluu. Aikatauluton vapaa-aika on juuri sitä.
No comments:
Post a Comment