Prologi

Olen 48-vuotias IT-alan johtotehtävien ammattilainen. Irtisanouduin elokuussa 18 vuotta kestäneestä työsuhteestani CGI:n ja sen edeltäjien kanssa. Kolmen kuukauden irtisanomisajallani minulla ei ole työvelvoitetta ja pääsen siksi kokeilemaan kykyjäni koti-isänä. Aloitan uudessa työssä marraskuussa, mutta käsitellään sitä myöhemmin.

Poikani Pyry ja hänen kaverinsa Jasper ehdottivat, että alkaisin kirjoittaa blogia nyt, kun siihen on aikaa. Ajattelin kirjoittaa tätä päivittäin ainakin siihen asti, kun palaan työelämään.

Blogin nimeksi valikoitui museonhoitaja, kun laitoin Faceen pari viikkoa sitten kuvan kahdesta museoautostani ja joku siihen kommentoi, että uusi ura on auennut museonjohtajana. Se tuntui muuten loistava titteliltä, mutta koska haluan tämän kolme kuukautta vapaata kaikesta johtajuudesta, käytän ammattinimikkeenä mieluummin museonhoitajaa.

Blogin tarkoitus on käsitellä koti-isän arkea ja siihen liittyviä havaintoja sekä tietysti kaikkea muutakin yleisesti kiinnostavaa.

Ensimmäinen aihe liittyy juurikin tähän vapaaseen ja yksinoloon. Olen ollut työelämässä yhtä kyytiä 27 vuotta ilman muita taukoja kuin pakolliset vuosi- ja isyyslomat. Aika pitkään olen haaveillut mahdollisuudesta pitää taukoa juurikin tämä nyt kohdalle osunut kolme kuukautta. Aikaa on nyt vierähtänyt kuukausi ja pakko on sanoa, että en osannut varautua tähän. Kiireisessä työarjessa energia ja ajankäyttö kohdistuvat työntekoon, asiakkaisiin ja kollegoihin. Kun kaikki tämä jää silmänräpäyksessä pois, niin päivät valtaa tyhjyys ja jopa tylsyys. Aiemman kiireen ja aikatauluttamisen tilalle tulee - no - valtavasti sitä aikaa. En ole tietoisesti aloittanut mitään uutta harrastusta tai suunnitellut tälle ajalle mitään muuta erityistä kuin jonkin verran matkailua. Annan päivien ja viikkojen kulua omalla painollaan ja tarkkailen ikään kuin sivusta mitä tapahtuu.

Teen kotona lähes kaikki kotityöt, mutta kun vain nuorimmainen enää asuu kotona ja on melkein aikuinen, niin niitä ei paljon ole. Vaimon laatima nakkilistakin on lähes kokonaan jo suoritettu.

Keskeisin tekemäni havainto tähän mennessä on, että olen käyttänyt työntekoon ja siihen liittyviin asioihin aivan liian paljon aikaa. Uskon, että opin tästä paljon. Innostun helposti uusista asioista ja olen aika vastuuntuntoinen ja joudun tai pääsen siksi mukaan moneen hommaan. Jatkossa aion olla tarkempi ja käyttää enemmän aikaa itseeni sekä perheen ja ystävien kanssa. Aion jatkossa hyväksyä tylsistymisen ja arvostaa sen mukanaan tuomaa stressittömyyttä.

Laitetaan tähän vielä kuva siitä museosta: