Hiljaisuus

Minulla on perinnöllinen hitaasti etenevä sisäkorvaperäinen kuulonalenema. Vasemman korvan tilanne on vielä huonompi, koska onnistuin polttamaan siitä tärykalvon hitsausonnettomuudessa yli kymmenen vuotta sitten. Tärykalvoa on korjattu pari kertaa siirrännäisellä, mutta leikkaukset eivät palauttaneet kuuloa oikeastaan lainkaan. Kaiken lisäksi huonommassa korvassa on ollut kesäkuusta asti sitkeä tulehdus, johon antibiootitkaan eivät tunnu tepsivän.

Minä siis kuulen huonosti. En esimerkiksi kuule ilmastointilaitteen huminaa tai lehtien kahinaa puissa. Jonkun aikaa sitten huomasin, että en enää kuule vieressä istuvan ihmisen hengitystä tai tietokoneen näppäimistön ääniä. Ihmisten puheesta varsinkin pehmeät konsonantit häipyvät minulta täysin. Uskomattominta tässä kaikessa on, että sairauteni on aiheuttanut minulle valikoivan kuulon. Minulla on viralliset dokumentit siitä, että kuulen erityisten huonosti naisten puhetta.

Jossain vaiheessa huomasin, että olen oppinut lukemaan puhetta ihmisten huulilta. Se onnistuu hyvin vain suomeksi, mutta on kullanarvoinen taito. Normaalikuuloisten kannattaa huomioida, että aika monet huonokuuloiset oppivat sen. Sillon on mahdollista nähdä vähän kauempaakin mitä ihmiset puhuvat - vaikka hiljaisellakin äänellä.

Sain kuulolaitteet viitisen vuotta sitten. Se oli suomalaiselta yhteiskunnalta järkevä investointi. Niiden avulla voin tehdä työtäni täysin normaalisti ja maksaa siitä kuuliaisesti verot kruunulle.

Kuulolaitteilla pääsen viidessä sekunnissa normaalikuuloisten maailmaan. Konsonantit kuuluvat taas. Kun molempien korvien kuulo on yhtä hyvä, stereokuulo palautuu ja kuulen mistä suunnasta äänet tulevat. Osaan väistää kaupassa takaa lähestyviä ostoskärryjä eikä tarvitse välittää siitä, mihin kohtaan kokoushuonetta asetun istumaan.

Koko koti-isyyteni ajan olen ollut ilman kuulolaitteita. Kun torstaina lähdin omiin juhliini, niin laitoin ne, että olisi helppoa ja luontevaa keskustella isossa ihmisjoukossa. Kuuden viikon tauon jälkeen kuulevien maailmaan palaaminen oli melkein yhtä iso shokki, kuin se, kun ensi kertaa sain laitteet. Teidän maailmassanne on niin paljon hälyääniä, turhaa meteliä ja kovaäänistä keskustelua, että se on melkein sietämätöntä.

Nyt kun olen pari päivää pyöritellyt tätä asiaa mielessäni niin tajuan entistä selvemmin, että kuulovamma ei ole pelkästään kirous vaan myös iso siunaus. Laitteiden avulla voin elää normaalielämää, mutta tarvittessa voin laittaa paremman korvan tyynyä vasten ja nauttia täydellisestä hiljaisuudesta.

Huomasin myös, että kiirettömyyden ohella hiljaisuus on minulle nyt tärkeää. En katsele päivisin tv:tä enkä kuuntele radiota. En juurikaan keskustele ihmisten kanssa puhelimessa tai muutenkaan. Vietän siis päivät lähes täydellisessä hiljaisuudessa. Mieli lepää. Suosittelen.