Rooli on minusta hauska sana siksi, että se liittyy niin olennaisesti teatteriin ja näyttelemiseen. Monet ihmiset ovatkin ottaneet sen aika tosissaan ja todella näyttelevät läpi elämänsä. Sopeutuvat kulloinkin annettuun rooliin, tekevät parhaansa ja katsovat sitten mihin se riittää.
Laitoin otsikoksi roolipelejä. Ne syntyvät erityisesti työpaikoilla, mutta myös kotona ja kaveripiireissä, kun kaikki tai suurin osa osallistujista noudattaa yhteiskuntavastuutaan ja näyttelee roolinsa etukäteen sovittujen kirjoittamattomien pelisääntöjen mukaan. Se nyt vain kuuluu.
Ei oikeasti kuulu. Voidaanko sopia tästä eteenpäin, että ollaan ihmisiä? Vaikka on kuinka pelottavaa olla juuri sellainen kuin oikeasti on, niin oltaisiin silti vaan. Yhteisellä sanattomalla sopimuksella.
Roolikäyttäytymisen purkaminen ei ole minulle koti-isyyden aiheuttama päähänpisto vaan olen itse tehnyt sitä tietoisesti jo vuosia. Työelämän ulkopuolelta asiaa vain voi katsoa vielä vapaammin - ikään kuin katsomosta käsin ja miettiä erilaisia kummallisia tilanteita, mihin elämän aikana on päässyt ja millaisia rooleja itse on tullut näyteltyä. Tiedän, että olen vielä matkalla, mutta päämäärä on selvä.
Huomaan viihtyväni parhaiten, kun seurassani olevilla ihmisillä ei ole tarvetta mennä roolin suojiin. Olen myös tunnistanut, että kun itse olen mahdollisimman paljon sellainen kuin olen, niin muutkin alkavat olemaan. Roolien ulkopuolella ihmiset ovat aitoja ja lähes poikkeuksetta miellyttävämpiä kuin niitä esitettäessä. Ilman rooleja voi näyttää mitä ajattelee ja tuntee.
Kaksi viikkoa sitten sain entiseltä kollegalta puhelun, josta muistan yhden lauseen koko loppuelämäni. "Heikki, sinä olet Ihminen isolla i:llä". Se tuntuu edelleen joka päivä niin hyvältä, että en osaa edes sanoa. Jotenkin ajattelen, että voin onnistua.
Kuvassa tänään myyjän rooliasu. Sitä voidaan soveltaen käyttää myös rooleissa esimies ja toimittaja. Jotkut minua taitavammat lisäävät siihen vielä solmion tai jopa rusetin.
No comments:
Post a Comment