Tänään kirjoitan sellaisesta vuosia kestäneestä tapahtumaketjusta, josta eilen keskustelin yhden kaverini kanssa. Minulla on ollut käsittääkseni aika isokin osa siinä, mitä kyseisen henkilön elämässä on tapahtunut. Se tuntuu itse asiassa aika hämmentävältä. Asiat, joita tässä matkalla on yhdessä tehty, ovat olleet meille kummallekin aika rankkoja, mutta lopputulema on luullakseni sellainen, että olemme molemmat tyytyväisiä. Minä ainakin olen.
Olemme siis olleet tämän ihmisen kanssa samassa työpaikassa pariinkin otteeseen. Yhden kerran - suoraan sanoen yksi minun työurani vaikeimmista - jouduimme molemmat tilanteeseen, jossa yhteistyö oli pakko lopettaa eikä sitä ihan sovussa tehty. Ei nyt riidelty tai sellaista, mutta tunsin välien viilenneen muutamalla asteella, kun jouduin päätökseni tekemään ja kertomaan.
Vuotta myöhemmin tämä kaveri sanoi, että tuo oli parasta, mitä hänelle tuossa tilanteessa olisi voinut tapahtua. Hän oli saanut mahdollisuuden pysähtyä ja aloittaa kaiken uudestaan. Hän oli saanut mahdollisuuden pohtia sitä, mikä hänelle oli tärkeää. Hän oli ennenkaikkea löytänyt ympäristön, jossa oli motivoitunut ja innostunut. Itselleni oli tärkeää, että vaikea ja vähän epäreilultakin tuntunut päätökseni oli lopulta ollut täysin oikea. Juuri tuon takia sen vaikean päätökseni aikanaan tein. Oikea henkilö oli silloin väärässä paikassa.
Tarina jatkuu. Sattuma johdattaa joskus asioita ja olemme uudestaan samassa tilanteessa. Joudun tuottamaan toisen ison pettymyksen - samalle ihmiselle. Tällä kertaa lopputulema ei ollut ihan niin raaka, kuin ensimmäisellä kerralla, mutta se aiheutti meille molemmille ison tunnekuohun eikä yhteistyön jatkaminen tuntunut helpolta varmasti kummastakaan. Välit säilyivät silti. Perusluottamus taitaa olla puolin ja toisin kunnossa.
Aika nopeasti tuon toisen pettymyksen jälkeen onnistuimme sopimaan mahdollisuudesta, joka taitaa olla meille molemmille loistava. Taas kerran:pettymys, pysähtyminen, peruuttaminen - olosuhteet ja motivaatio kuntoon - asiat loksahtavat kohdalleen. Lopputulemana tämä henkilö itse pyysi, että kirjoittaisin tästä yhteisestä matkasta. Tuntuu aika vahvasti siltä, että onnistuimme.
Itselleni tärkeimmät opit ovat, että joskus vieruskaveri näkee paremmin, että olet ajautunut sivuraiteelle. Välillä tarvitaan ikäviä päätöksiä, että asiat loksahtavat kohdalleen. Muutos on ainoa mahdollisuus. Se pitää osata käyttää hyväksi.
No comments:
Post a Comment