Epäsosiaalisuuspäivä

Se on tainnut tulla kohtalaisen selväksi blogia pidempään lukeneille, että olen vuosien saatossa muuttunut ujosta oikeastaan supersosiaaliseksi. Eilenkin kävin työnantajan asiakastilaisuudessa lavalla heittäytymässä. Pidin mielestäni it-alan normista aika lailla poikkeavan esityksen. Sain aika paljon palautetta, jonka tulkitsen positiiviseksi. Tarkoitukseni oli, että esitykseni olisi jotain ihan muuta kuin mitä ihmiset otsikon takaa odottavat. Tehokeinot eivät silti olleet itsetarkoitus. Poikkeavan esityksen avulla uskon saavuttavani sen, että ihmiset muistavat esitykseni loppuun kiteytetyn viestin. Aika moni sitä käytävillä toistelikin  - joku meni siis oikein.

Syksy ja kiihtyvä talouskasvu aiheuttavat paljon vipinää IT-toimittajalla. Viime viikot ovat menneet ihmisiä kohdatessa. Olen tehnyt tuttavuutta todella monen suomalaisen kanssa puolentoista kuukauden aikana. Olen ollut jatkuvasti esillä ja äänessä. Tehnyt sitä mitä parhaiten osaan. Vaikuttanut ihmisten ajatuksiin ja tekoihin omalla viestinnälläni.

Jossain syvällä sisälläni on silti edelleen se ujo ja hiljainen pikkupoika, joka silloin tällöin tarvitsee oman aikansa. Tänään on hänen päivänsä. Annan itselleni luvan olla hiljaa. En tapaa muita ihmisiä kuin perheenjäseniäni - korkeintaan vastaan joihinkin puheluihin ja osallistun muutamaan palaveriin Skypellä. Venytin eilen päivää illasta, että sain mahdollisimman paljon rutiinitehtäviä hoidettua.

Tänään on siis epäsosiaalisuuspäivä. Uppoudun omiin ajatuksiini. Suunnittelen tulevaa. Kääriydyn päiväunille peiton sisään. Muistelen maanantaisen pikaisen Lapin matkan ruskamaisemia. Odotan talvea. Pohdin ensi vuoden strategia-asioita. Unelmoin talvilomasta. Valmistaudun ensi viikon Islannin matkaan. Aikaa itselle ja tilaa olla ujo ja epäsosiaalinen. Ihanaa.