Pojasta mieheksi

Parin päivä tauko kirjoittamisesta teki hyvää. Pitää ehtiä ajatella välissä, että saa tekstiä syntymään.

Veljenpoika vaimoineen sai eilen pojan. Se palautti mieleen kahdenkymmenen vuoden takaisia muistoja niistä hetkistä, kun omat lapset syntyivät ja olivat pieniä. Lasten kasvaminen ja kehittyminen on maailman luonnollisin asia, mutta vähemmän huomiota kiinnitetään aikuisten kehittymiseen. Mikä erottaa pojat miehistä? Vitsissä sanotaan, että lelujen hinta. Sekin on tietysti totta, mutta omalla kohdallani sen on tehnyt sana, jossa on vain yhden kirjaimen ero siihen, mikä erottaa kesän talvesta - nimittäin isyys.

Isyys on siitä hieno asia, että se luultavasti kestää koko loppuelämän. Vielä hienommaksi sen tekee se, että se on matka eikä päämäärä. Sitä voi oikeastaan kokea ja elää ihan jatkuvasti. Huikeaa on sekin, että se muuttaa muotoaan matkalla jatkuvasti. Alussa saa olla turvaamassa pientä elämän alkua hyvin konkreettisesti ja kokea lapsen fyysisen kasvun. Hitaasti, mutta varmasti siirrytään seuraamaan henkistä kasvua vähän etäämmältä  ja rooli muuttuu täysin toisenlaiseksi. Keskustelukumppaniksi, neuvonantajaksi, rahoittajaksi ja aina välillä ihan kaveriksikin. Parhaat keskustelut olen muuten näiden aikuisuuden kynnyksellä olevien poikien kanssa käynyt ajo-opetuksen aikana. Suosittelen opetusluvan hankkimista tähän tarkoitukseen ihan jokaiselle. Siitä auton ratista teini ei karkaa omaan huoneeseen ja se on muutenkin luonteva tilanne jutella kaikenlaista.

Sanoin aiemmin, että isyys on muuttanut minut pojasta mieheksi. Minun kohdallani se on äärimmäisen totta. Se on opettanut vastuullisuutta, malttia,  toisen ihmisen varauksetonta huomioimista, empatiaa, sympatiaa ja ehdotonta rakkautta. Se on tuonut mukanaan valtavan määrän ylpeydenaiheita, onnistumisen tunteita, epävarmuutta, pettymyksiä ja ennen kaikkea sellaista joukkovoimaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä ei voi kokea muualla tai muuten.

Väitän, että omalla kohdallani isyys on tehnyt minusta merkittävästi paremman ihmisen kuin mihin olisin muuten päätynyt. Uskon olevani parempi työkaveri ja esimies isänä oppimieni taitojen johdosta. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että suhtautuisin työkavereihin niin kuin lapsiini. Se tarkoittaa vain sitä, että olen itse toisenlainen. Itsevarmempi, valmiimpi antamaan tilaa toisille, parempi kuuntelija, valmis yllätyksiin, halukas tuntemaan oikeanlaista ylpeyttä, kestän pettymyksiä, osaan arvostaa toisia ja ymmärrän elämää.

Kiitos pojilleni tähän astisesta melkein 22 vuotta kestäneestä matkasta.