Olen kärsinyt aika merkittävistä uniongelmista oikeastaan koko aikuisikäni. Viime aikaiset itsensäkehittämisharjoitteet ovat ajan kanssa alentaneet stressitasoja todella merkittävästi. Sen seurauksena unen laatu on parantunut todella merkittävästi. Viimeinen ja kaikkein merkittävin askel oli, kun luovuin huhtikussa kaikista uni- ja nukahtamislääkkeistä. Voisin sanoa, että kannatti.
25 vuotta huonoa nukkumista on ilmeisesti aiheuttanut vähän univelkaa. Kesän jälkeen olen nukkunut aika säännöllisesti yli yhdeksänkin tunnin yöunia. Välillä jää aamulenkkikin tekemättä, kun uni vain jatkuu ja jatkuu. En todellakaan ole tottunut tähän. Aiemmassa elämässä oikein hyvänä yönä tunteja kertyi seitsemän. Useimmiten jäi kuuteen tai allekin. Vieläkin herään pari kolme kertaa yössä. Se on kuitenkin todella vähän verrattuna aiempaan.
Vuorokaudessani on siis tällä hetkellä hereilläolotunteja vähemmän kuin aiemmin. Tehoja on silti enemmän. Olen merkittävästi virkeämpi ja aikaansaavampi. Myös henkinen hyvinvointi on parempaa. Olen paremmalla tuulella ja parempaa seuraa.
Miksi juuri tänään päädyin tästä kirjoittamaan? Koska viime yönä palasin ajassa kuusi kuukautta taaksepäin. Nukuin ihan käsittämättömän huonosti. Eilen on varmaan tapahtunut jotain, joka jäi vaivaamaan alitajuntaan.
Lopputulemana on se, että olen ihan vähän hitaalla ja myöhässä koko päivän. Onneksi tilanteen korjaamista ei tarvitse aloittaa alusta. Pitää helpottaa omia paineita. Ymmärtää, että yölläkin voi ohjata omia ajatuksiaan. Kannattaa taas uudestaan miettiä oma ajankäyttönsä niin, että pää pysyy tasapainossa.
Väsy painaa vähän. Silti viime yö oli tärkeä herätys. Itsestään pitää pitää huolta.
No comments:
Post a Comment